Internetin puutteen tuskaa turvalissuuuspoliittisen varjon alla

Taasen istutaan junassa. Tällä kertaa ihan vaan piipahtamaan tuolla Ulsanin kaupungissa tässä illan kahussa. Viimeinen yö Busanissa edessä ja sitten suunnataan taas kohti Seoulia. Pariin päivään ei olla päästy nettiin, minkä takia ovat nämä blogipostitkin jääneet tähän läppärille jumittamaan. Suurin ongelma ei tosin ole blogipostien julkaisematta jääminen, vaan pimennossa eläminen. Kotisuomesta tipahtelee tekstiviestien muodossa silloin tällöin pieniä paloja Korean niemimaan kiristyneestä tilanteesta, mutta kun ei kieltä ymmärrä, niin on pahuksen vaikea sanoa mtä tilanteesta ollaan täällä mieltä. Se nyt ainakin tiedetään, että sijaintivaltiomme Etelä-Korea aloitti taas sotaharjoitukset läntisellä merialueella kohtalaisen lähellä Pohjoisen rajaa ja että YK:n turvallisuusneuvoston eilinen Venäjän toimesta kokoon kutsuttu tapaaminen ei saanut mitään merkittävää aikaan... No, Seoulia tuskin ainakaan vielä pommitetaan kun tämäkin juna kerran on sinne matkalla ja aseman telkkareissa näytetään joko urheilua, talkshowta tai saippuaoopperaa :)

Lisäksi olisi varmaan tässä tilanteessa ollut hyvä tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriöön, niin tilanteen kuumentuessa liikaa voisivat varmasti ainakin sieltä päin ottaa yhteyttä meihin. Ilmoituksen tekeminen kun lähtiessä unohtui ja nyt kun vanhemmilta tipahtelee huolestuneempia viestejä niin olisin sen viimeistään eilen tehnyt, mutta kun ei pääse sinne nettiin...Tuskin tässä kuitenkaan mitän suurta syytä huoleen tällä hetkellä on – uutiset minittäin juuri alkoivat junan telkkarissa ja ykkösuutinen koskee taloutta, nyt näyttävä jotain farmarieta, ja sitten taas pankkeja.

Tämän turvallisuuspoliittisen varjon alla on elo muuten kyllä ollut perin mukavaa. Muita varjoja ei ole paljon näkynyt ja aurinko on paistaa helottanut täällä Korean niemimaan eteläosissa siihen malliin, että tänään piti uskomattoman upeissa maisemissa merenrantapolkua kävellessä vähentää vaatetusta pelkkään T-paitaan ja silti meinasi olla lämmin. Ensimmäinen kerta kun joulukuussa poltin hiukan nahkaani. Ei taitaisi kotimaassa onnistua talvipäivänseisauksen aattona mokoma suoritus. Lauantaina tuli sitä paitsi käytyä uimassakin muiden rannalla käyskentelijöiden ihmetyseksi ja riemuksi. Tyynen valtameren vesi yllätti kyllä positiivisesti – olin varautunut huomattavasti hyisempään suoritukseen. Eihän se toki mitään hellevettä ollut, mutta pystyi ihan kunnolla uimaan ilman että suuremmin rupesi palelemaan. Mutta näistä taas myöhemmin lisää, nyt juna saapuu Ulsaniin.

I.