Ja taas mennään!

On mennyt edellisinä parina iltana niin myöhään kaupungilla pyöriessä, että ei olla kumpikaan enää majapaikkaan päästyämme jaksettu mitään blogiin kirjoitella. Nyt ollaan matkalla päiväretkelle Jeonju-nimiseen kaupunkiin, joka on kuuleman mukaan pullollaan perinteistä Korealaista kulttuuria. Herätys oli aikainen lyhyesti nukutun yön jälkeen, mutta nyt istutaan perin mukavasti lämpimässä luxusbussissa.

Lämpötiloista puheen ollen, on muuten ollut pahuksen kylmä viimeisen kahden päivän ajan. lämpötilat olleet reilusti pakkasen puolella ja siihen vielä päälle kunnon viima. Eilen oli kuulemma vuoden kylmin päivä! Eli siinä mielessä ihan totutu joulukuiset kelit viimepäivinä. Siinä mielessä tietysti eilisen kymyys oli osuvaa, että vierailtiin eräällä maailman poliittisesti hyytäviimistä seuduista – nimitäin Pohjois- ja Etelä-Korean rajavyöhykkeellä. Oli kieltämättä vaikuttava kokemus. Viimeaikojen sotatimet tosin estivät meiltä pääsyn observatorioon, josta vielä muutama viikko sitten pääsi kukkulan laelata pällistelemään pohjois-korealaisia kyliä. Observatorio siis suljettiin turisteilta 23.11.2010 välikohtauksen jälkeen. Joka tapauksessa nähtiin paljon etelä-korealaisia (sekä joitakin amerikkalaisia) sotilaita, vierailtiin rajavyöhykeen rautatieasemalla joka odottaa parempia poliittisia aikoja avatakseen maayhteyden Etelä-Koreasta Kiinan kautta aina Eurooppaan asti, tehtiin maanalainen retki rajavyöhykkeen alla pohjoisen poikien etelään päin kaivamaa tunneia pitkin. Pohjoisen kommunistit siis kaivoivat Korean sodan jälkeen rajavyöhykkeen ali tunneleita, joiden avulla suunnittelivat yllätyshyökkäystä Eelän puolelle ja Seouliin. Neljä tunnelia löydettiin 1970-luvulla ja me siis pääsimme vierailemaan yhdessä näistä. Bussin ikkunasta onnistuin näkemään myös kaksi maailman suurinta lipputankoa ja niissä liehuvat lipu. Valtioiden välisen statussymbolikilpailun pisimmästä lipputangosta ja suurimmasta lipusta voitti siis Pohjoinen Etelän luovutettua kun kommunistisen Korean rajavyöhykkeellä olevaan propagandakylään (siis mallikaupunki, jossa kukaan ei asu) pystytettiin 160-metrinen tanko

Vastoinkäymisiäkin on ollut. Tiistai iltana mätkäytin meidän digikamearan huolimattomasti rinkan päälle, josta se ottaa tipahti lattialle sillä tuloksella, että lakkasi tyystin toimimasta. L En olisi millään uskonut että kamera voi hajota jostakin noin pienestä ja matalasta pudotuksesta, mutta kyllä se näköjään vaan voi. Harmitti kyllä aika tavalla, mutta tulipahan nyt sitten osettua vehkeiden ja vempeleiden luvatusta maasta uusi kamera... Kierreltiin paikallisia valtavia pelkästään elektroniikkaa myyviä ostoskeskuksia edullisen mutta kelvollisen kameran toivossa, ja nyt reilun puolen vuorokauden käytön jälkeen vaikuttaa siltä, että löydettiin ihan kunnollinen vehje medän tarpeisiin.

Tiistaina ennen kameran rikkoutumista kierreltiin kovasti kaupungilla ja noustiin ihailemaan kerrasaan uskomatonta kaupunkimaisemaa N Seoul Tower –tornista Namsan vuorella, joka sijaitsee ihan kaupungin keskellä. Etenkin auringon laskettua näkymä oli ihan käsittämätön. Ei Seoulin kaltaisen multimiljoonakaupungin koosta ja taloviidakosta saa oikein kunnollista käsitystä katutasolta. Vasta kun nousee plvenpiirtäjien varjoista niiden yläpuolelle tajuaa kuinka valtavasta ihmispaljoudesta ja rakennusten keskittymisestä on kysymys! Seoulin metropoliauleellaha asuu pitkälti yli 22 miljoonaa ihmistä, ja kutakuinkin koko tuo alue oli nähtävissä tornista. Vaikka muut kukkulat nyt tietysti peittivät osan alavammista alueista näkyvistä.

Eilen illalla vierailtiin myös vuoden 2002 jalkapallon MM-kisojen Seoulin stadionilla, jonka sisälle on rakennettu ostoskeskus. Vaikka turistiopas kaupungilla sanoikin meille että se ei ole kovin iso, niin oli se nyt ainakin sen kokoinen että ”savon suurin ostoskeskus” ja Tampereen Koskiksekus olisivat molemmat mahtuneet heittämällä sisään... Oli muuten myös ensimmäinen kerta kun olen stadionilla käynyt elokuvissa. Extempore ratkaisuna käytiin nimittäin O:n kanssa katsomassa elokuva ”The Tourist” – mikäs sen osuvampi elokuva katsoa tuhansien kilometrien päässä Euroopasta joululomamatkalla.

Päivän päätteeksi käyttin vielä yhdentoista aikaan syömässä kunnon annokset jotain outoa mutta ihan maittavaa Korealaista ruokaa erräässä pikkuravintolassa, veikkailtiin että olisi ollut jotain sinnahkakiehkuroita, mutta paha mennä sanomaan, kun eivät osanneet tarjoilijat muuta sanoa kuin että possusta oli kysymys. Mitään perus kinkkua se ei ainakaan ollut... Itse taistelin urhoollisesti syömäpuikoilla taas lopuun asti, vaikka tarjoilija olikin armollinen ja toi puolessa vällissä haarukat kun näki taistelumme ja O:n ilmeen tuskastuneisuuden.

Värikästä ja kokemusrikasta on siis ollut, enkä usko että tahti siitä yhtään hiljenee kun bussin puörät pyörivät vinhaa vauhtia kohti Jeonjuta. Uudet idän ihmeet kaiketi odottavat.

I.