Niin on pari viikkoa Kaakkois-Aasian tropiikista takana ja istumme Frankfurtin lentokentällä odotellen lentoa märkänä ja pimeään Helsinkiin. Tosin märkää ja pimeää on täällä Saksassakin. melkoinen muutos kuumaan ja kosteaan tropiikkiin.
Taas täytyy myöntää, että erittäin hieno reissu on takana (no teknisesti ottaen ei vielä ihan takana kun ollaan vielä Saksassa, mutta ei tätä oikein enää matkailukohde osaa mieltää kun on jo 13 tunnin lento takana ja olemme "kotiunionin" alueella. Reissuun sisältyi siis kolme monella tapaa erilaista maata, ja reitti kulki lentokoneen järjestyksessä Helsinki-Franfurt-Sibgapore-Malaysia-Singapore-Batam (Indonesia)-Singapore-Frankfurt ja kohta takaisin Helsinkiin.
Kohta pitää nousta koneeseen, joten tämä postaus jää nyt näin lyhyeksi. Lopetan sen kliseeseen, joka jälleen on osoittautunut erittäin todeksi: Matkailu avartaa!
I.
Wednesday, December 21, 2011
Tuesday, December 20, 2011
Leaving tropics, richer than ever
A couple of weeks in Southeast Asia have flashed by and I am once again sitting in the pleasant waiting area in Singapore Changi airport, which as far as I am concerned truly deserves the title of the world's best airport it was awarded this year. I've just caught a recently released movie in a fully fledged cinema, visited a butterfly park, visited a splendid bathroom with a touch screen monitor to rate the relieving experience, etc.
However, these weeks have been so much more than a splendid airport. We've visited Singapore, Malaysia and Indonesia (the first one of them thrice, as once we were just passing through), collected a bunch of fantastic memories, and learned so much about all these unique places, their history and people. Unfortunately I do not have time to write a full report on our experiences, since Lufthansa's A380 is already waiting to carry us away from the tropical rain-forests into dark and cold Europe. Once again, we end a journey infinitely richer than we started it.
I.
However, these weeks have been so much more than a splendid airport. We've visited Singapore, Malaysia and Indonesia (the first one of them thrice, as once we were just passing through), collected a bunch of fantastic memories, and learned so much about all these unique places, their history and people. Unfortunately I do not have time to write a full report on our experiences, since Lufthansa's A380 is already waiting to carry us away from the tropical rain-forests into dark and cold Europe. Once again, we end a journey infinitely richer than we started it.
I.
Kokemuksia ja kohtaamisia Kuala Lumpurissa
Malesiassa vietetyt päivät olivat hienoja ja monella tapaa täynnä rikastuttavia kokemuksia. Ennen Kuala Lumpuriin saapumistamme minulla ei ollut juurikaan käsitystä siitä, mitä muuta näkemisen arvoista maasta ja sen pääkaupungista löytyisi, kuin vuosituhannen vaihteessa maailman korkeimman rakennuksen titteliä kantaneet Petronas Twin Towers -nimen alla taivasta hipovat arkkitehtuuriltaan kauniit kakasoistornit. Malesian öljy-yhtiön mukaan nimetty pilvenpiirtäjä siis pitää edelleen hallussaan maailman korkeimpien kaksoistornien titteliä.
Vaikka Huima pilvenpiirtäjä ei jättänytkään maailmanvaltakaudelaan korkeista rakennuksista kiinnostunutta allekirjoittanutta millään tavalla kylmäksi, vaan oli juuri niin vaikuttava näky kun olin uskaltanut olettaakin, tarjosi Malesia noiden kolmen vuorokauden aikana paljon muutakin materiaalia mahtavien matkustelumuistojen varastoon. Kertoilen tässä nyt pikaisesti ensimmäisen päivän tapahtumista.
Kun tiistaina aamutuimaan saimme väännettyä itsemme ylös Travel Hub Guesthousin mahtavan ystävällisen henkilökunnan ystävällisesti tarjoamalta sohvalta, lähdimme tutustumaan ympäristöön ja selvittämään mihin yöllinen seikkailuvoikein oli meidät johtanut. Katujen öinen autius oli muuttunut amupäivän vilinään ja liikenneruuhkiin, noiden opimme olevan erottamaton osa Kuala Lumpurin arkea aamuvarhaisesta iltamyöhään. Suuntasimmekin asuttamamme Chinatownin poikki ja päätimme hoitaa paluujätjestelyt alta pois suunnaten kaupungin päärautatieasemalle junalippuja ostamaan. Reissu osoittautuu hyvinkin tuloksekkaaksi, sillä emme ainoastaan saaneet ostettua perin kohtuuhintaisia alle 9 euron hintaista junalippuja Singaporeen torstain ja perjantain väliseksi yöksi, vaan saimme rautatieaseman turisti-infossa parasta asiakaspalvelua mihin olemme ikinä törmänneet maailmalla reissatessamme. Äärimmäisen ystävällinen nuori nainen kertoili meille pääkaupungin nähtävyyksistä ja innostuneesti neuvoi meitä mahdollisuuksista tehdä päiväretkiä lähialueille ja kauemmaksikin. Hän antoi tarkkoja neuvoja, neuvvoi parhaita reittejä, kertoili omista suosikeistaan ja ymmärsi budjettimatkaajien tarpeen edullisille vaihtoehdoille.
Rautatieasemalla saimme myös ensikosketuksia äärimmäisen kohteliaaseen Malesialaiseen palvelukulttuuriin lounaalla pistäytyessämme. Ennen matkaa olimme kuulleet Singaporelaisten vieraanvaraisuudesta, ja vaikka minulla ei varsinaisesti pahaa sanottavaa ole eteläisen kaupunkivaltion palvelukulttuurista, niin kohteliaisuudessa ja ystävällisyydessä he kyllä kokemustemme mukaan jäävät selvästi kakkoseksi pohjoiselle naapurilleen. Esimerkiksi: jos Singaporessa vastaa kieltävästi kauppaan tai ravitsemusliikkeeseen kosiskelvalle työntekijälle, keskustelu loppuu siihen ja potentiaalinen asiakas ikään kuin lakkaa olemasta myös ihmisenä. Malesiassa puolestaan tavallisimmin kieltäytymistä seuraa vielä ainakin puskohteliaisuus tyyliin "all right, thank you!".
Ensimmäiseen päiväämme Malesian monarkiassa mahtui vielä rautatieasemavierailun ja majapaikkaan asettautumisen jälkeen vierailu mainitsemaani Petronas Twin Towers rakennukseen, pitkähkö mukava keskustelu kadulla sadetta pitäessämme tapaamme Malesian valtion matkailupalveluissa työskentelevän miehen kanssa, suljettujen porttien ja äkkiä lasketuvan tropiikin pimeyden hankaloittama seikkailu keskelle kaupunkia jätetyn pienehkön sademetsäalueen poikki, ja kiipeäminen satoja metrejä korkeaan näkötorniin tuon sademetsäkukkulan laelle ihailemaan suurkaupungin valoja. Päivä päättyi lähellä kotia (niin kotoisa tunnelma majapaikassamme oli mahtavan henkilökunnan vuoksi, että tuntui luonnolliselta kutsua paikkaa kodiksi :) ) Chinatownissa nautittiin herkullisen grillivarrasateriaan, jossa 0,5-1 euron kappalehintaan valitsimme valmiiksi kasatuista grillivartaista itsellemme mieluisimmat Malesialaiset Satay-herkut, jotka henkilökunta sitten grillasi ja me huuhtelimme alas tureeltaan puristetulla hedelmämehulla.
Pitkän yön jälkeen siis perin onnistunut päivä ja ensikosketukset Malesiaan.
I.
Vaikka Huima pilvenpiirtäjä ei jättänytkään maailmanvaltakaudelaan korkeista rakennuksista kiinnostunutta allekirjoittanutta millään tavalla kylmäksi, vaan oli juuri niin vaikuttava näky kun olin uskaltanut olettaakin, tarjosi Malesia noiden kolmen vuorokauden aikana paljon muutakin materiaalia mahtavien matkustelumuistojen varastoon. Kertoilen tässä nyt pikaisesti ensimmäisen päivän tapahtumista.
Kun tiistaina aamutuimaan saimme väännettyä itsemme ylös Travel Hub Guesthousin mahtavan ystävällisen henkilökunnan ystävällisesti tarjoamalta sohvalta, lähdimme tutustumaan ympäristöön ja selvittämään mihin yöllinen seikkailuvoikein oli meidät johtanut. Katujen öinen autius oli muuttunut amupäivän vilinään ja liikenneruuhkiin, noiden opimme olevan erottamaton osa Kuala Lumpurin arkea aamuvarhaisesta iltamyöhään. Suuntasimmekin asuttamamme Chinatownin poikki ja päätimme hoitaa paluujätjestelyt alta pois suunnaten kaupungin päärautatieasemalle junalippuja ostamaan. Reissu osoittautuu hyvinkin tuloksekkaaksi, sillä emme ainoastaan saaneet ostettua perin kohtuuhintaisia alle 9 euron hintaista junalippuja Singaporeen torstain ja perjantain väliseksi yöksi, vaan saimme rautatieaseman turisti-infossa parasta asiakaspalvelua mihin olemme ikinä törmänneet maailmalla reissatessamme. Äärimmäisen ystävällinen nuori nainen kertoili meille pääkaupungin nähtävyyksistä ja innostuneesti neuvoi meitä mahdollisuuksista tehdä päiväretkiä lähialueille ja kauemmaksikin. Hän antoi tarkkoja neuvoja, neuvvoi parhaita reittejä, kertoili omista suosikeistaan ja ymmärsi budjettimatkaajien tarpeen edullisille vaihtoehdoille.
Rautatieasemalla saimme myös ensikosketuksia äärimmäisen kohteliaaseen Malesialaiseen palvelukulttuuriin lounaalla pistäytyessämme. Ennen matkaa olimme kuulleet Singaporelaisten vieraanvaraisuudesta, ja vaikka minulla ei varsinaisesti pahaa sanottavaa ole eteläisen kaupunkivaltion palvelukulttuurista, niin kohteliaisuudessa ja ystävällisyydessä he kyllä kokemustemme mukaan jäävät selvästi kakkoseksi pohjoiselle naapurilleen. Esimerkiksi: jos Singaporessa vastaa kieltävästi kauppaan tai ravitsemusliikkeeseen kosiskelvalle työntekijälle, keskustelu loppuu siihen ja potentiaalinen asiakas ikään kuin lakkaa olemasta myös ihmisenä. Malesiassa puolestaan tavallisimmin kieltäytymistä seuraa vielä ainakin puskohteliaisuus tyyliin "all right, thank you!".
Ensimmäiseen päiväämme Malesian monarkiassa mahtui vielä rautatieasemavierailun ja majapaikkaan asettautumisen jälkeen vierailu mainitsemaani Petronas Twin Towers rakennukseen, pitkähkö mukava keskustelu kadulla sadetta pitäessämme tapaamme Malesian valtion matkailupalveluissa työskentelevän miehen kanssa, suljettujen porttien ja äkkiä lasketuvan tropiikin pimeyden hankaloittama seikkailu keskelle kaupunkia jätetyn pienehkön sademetsäalueen poikki, ja kiipeäminen satoja metrejä korkeaan näkötorniin tuon sademetsäkukkulan laelle ihailemaan suurkaupungin valoja. Päivä päättyi lähellä kotia (niin kotoisa tunnelma majapaikassamme oli mahtavan henkilökunnan vuoksi, että tuntui luonnolliselta kutsua paikkaa kodiksi :) ) Chinatownissa nautittiin herkullisen grillivarrasateriaan, jossa 0,5-1 euron kappalehintaan valitsimme valmiiksi kasatuista grillivartaista itsellemme mieluisimmat Malesialaiset Satay-herkut, jotka henkilökunta sitten grillasi ja me huuhtelimme alas tureeltaan puristetulla hedelmämehulla.
Pitkän yön jälkeen siis perin onnistunut päivä ja ensikosketukset Malesiaan.
I.
Friday, December 16, 2011
La plimbare prin Batam... NOT!
Update din ultimele ore:
Am ieșit sa căutăm de mâncare si m-am speriat de trafic! Nu exista nici o trecere pt pietoni, nici un semafor, doua benzi pe sens, sute de motociclete si f multe mașini cărora nici prin cap nu le trece sa incetineasca. Am mai văzut noi trafic haotic in Cipru si in România, insa asta chiar ia premiul întâi cu coronita. Ca sa traversezi îți trebuie sânge rece, pt ca practic trebuie sa sari in fata mașinilor si sa speri ca îți vor cruta viața. Ca model ne luam după localnici, care trag spre noi ca multele, se globală la blond ca la mașini străine. Pe de o parte e chiar amuzant.
Piciorul se umfla si se dezvolta după cum vrea el, insa muschiul de la genunchi in jos e aproape complet refăcut. Vedem mâine cum reactioneaza iar la mers, dacă se agraveaza cred ca ar trebui sa vedem un medic in Singapore.
Umbla vorba ca in orașul asta nu prea ești in siguranță, nu știu cât e mit si cât realitate, insa la hotel scrie sa nu ne lăsăm nici un obiect de valoare in camera, ceva sambure de adevăr tre sa fie si in reputatia asta. Astăzi ne-am lăsat averea într-un seif la receptie si mâine facem la fel. Ironic e ca ne da cheia de la seif, sa avem grija de ea ca de ochii din cap, pt ca alta nu mai au cică. Tare. Măcar avem grija unui singur lucru, in loc de toate pasapoartele, kindle-urile si alte masinarii...
O noapte linistita!
O.
Am ieșit sa căutăm de mâncare si m-am speriat de trafic! Nu exista nici o trecere pt pietoni, nici un semafor, doua benzi pe sens, sute de motociclete si f multe mașini cărora nici prin cap nu le trece sa incetineasca. Am mai văzut noi trafic haotic in Cipru si in România, insa asta chiar ia premiul întâi cu coronita. Ca sa traversezi îți trebuie sânge rece, pt ca practic trebuie sa sari in fata mașinilor si sa speri ca îți vor cruta viața. Ca model ne luam după localnici, care trag spre noi ca multele, se globală la blond ca la mașini străine. Pe de o parte e chiar amuzant.
Piciorul se umfla si se dezvolta după cum vrea el, insa muschiul de la genunchi in jos e aproape complet refăcut. Vedem mâine cum reactioneaza iar la mers, dacă se agraveaza cred ca ar trebui sa vedem un medic in Singapore.
Umbla vorba ca in orașul asta nu prea ești in siguranță, nu știu cât e mit si cât realitate, insa la hotel scrie sa nu ne lăsăm nici un obiect de valoare in camera, ceva sambure de adevăr tre sa fie si in reputatia asta. Astăzi ne-am lăsat averea într-un seif la receptie si mâine facem la fel. Ironic e ca ne da cheia de la seif, sa avem grija de ea ca de ochii din cap, pt ca alta nu mai au cică. Tare. Măcar avem grija unui singur lucru, in loc de toate pasapoartele, kindle-urile si alte masinarii...
O noapte linistita!
O.
Let it rain, let it rain, let it rain!
Desi nu am scris nimic in romana din excursia asta, cam stiti de pe FB sau mailuri cum si pe unde am haladuit saptamana asta. Am vizitat Singapore pentru câteva zile, după care am bifat scurt Kuala Lumpur si am continuat spre Batam, o insulita situată la 20 km sud de Singapore, la numai o ora cu feribotul. Este f cald in fiecare zi pe la 30 de grade si ploua zilnic, chiar si de mai multe ori. Profa mea de geografie din gimnaziu ar fi mandra de mine dacă ar sti ca mi-am amintit de ea si de ploile ei zilnice de la orele 14. Oare mai trăiește, știe cineva sa-mi spună?
In ultimele 12 ore am traversat trei tari si am calatorit cu aproape toate mijloacele de transport in comun. Am plecat la miezul nopții din Kuala Lumpur cu trenul (o sa revin la capitolul asta cu un post in engleză), in Singapore am luat autobuzul si metroul pana in port, de unde am ajuns in Indonezia cu feribotul si am sărit într-un taxi pana la hotel. Ne rasfatam cu un hotel cu portar si valet, mi s-a părut f amuzant ca au sărit sa ne preia bagajele din taxi înainte de a ieși noi din mașina, apoi ne-a dus un nene simpatic in camera, a deschis tv-ul si aerul condiționat.... ca in filme... dar la buget redus.
Acum suntem tot in camera, pentru ca astăzi am hotărât sa-i dam o pauza piciorului lui I. De la atâta carat si alergatura s-a umflat si inrosit si ne e puțin teama sa nu fie vreo infectie locală. Noi am dezinfectat bine rana, dar fiind lângă degetul mare de la picior se roade la mers si nu are timp sa se refacă. Așa ca tv si program de voie, I. doarme lângă mine... Pt cei care nu au aflat încă ce-a plătit, nu e grav si, credem noi, nici periculos, insa tot ne taie din elan. Miercuri am făcut o excursie la Melakka, in sudul Malaeziei si dinspre autogara spre centru, tot cercetand harta si întrebandu-ne câți km avem de mers așa in nestire sub soarele nemilos (pt ca nu, nu ploua si atunci cand îți dorești), nu am mai băgat de seama una din multele placi lipsa de pe trotuar si a căzut dragul de el cu stângul înainte si blocand alte daune cu genunchiul... Nu-mi dau seama cum s-a întâmplat si mă bucur enorm ca nu si-a rupt nimic, gaura ducea la canalizare si sa tot fi fost vreun metru jumate, putea sa fie mult mai rău...
Cam asta îmi trece prin cap in momentul asta, prin stomac nu prea mai trece nimic decât o mare foame, așa ca pun punct aici si trezesc partenerul de drum sa ieșim la vânătoare.
O.
In ultimele 12 ore am traversat trei tari si am calatorit cu aproape toate mijloacele de transport in comun. Am plecat la miezul nopții din Kuala Lumpur cu trenul (o sa revin la capitolul asta cu un post in engleză), in Singapore am luat autobuzul si metroul pana in port, de unde am ajuns in Indonezia cu feribotul si am sărit într-un taxi pana la hotel. Ne rasfatam cu un hotel cu portar si valet, mi s-a părut f amuzant ca au sărit sa ne preia bagajele din taxi înainte de a ieși noi din mașina, apoi ne-a dus un nene simpatic in camera, a deschis tv-ul si aerul condiționat.... ca in filme... dar la buget redus.
Acum suntem tot in camera, pentru ca astăzi am hotărât sa-i dam o pauza piciorului lui I. De la atâta carat si alergatura s-a umflat si inrosit si ne e puțin teama sa nu fie vreo infectie locală. Noi am dezinfectat bine rana, dar fiind lângă degetul mare de la picior se roade la mers si nu are timp sa se refacă. Așa ca tv si program de voie, I. doarme lângă mine... Pt cei care nu au aflat încă ce-a plătit, nu e grav si, credem noi, nici periculos, insa tot ne taie din elan. Miercuri am făcut o excursie la Melakka, in sudul Malaeziei si dinspre autogara spre centru, tot cercetand harta si întrebandu-ne câți km avem de mers așa in nestire sub soarele nemilos (pt ca nu, nu ploua si atunci cand îți dorești), nu am mai băgat de seama una din multele placi lipsa de pe trotuar si a căzut dragul de el cu stângul înainte si blocand alte daune cu genunchiul... Nu-mi dau seama cum s-a întâmplat si mă bucur enorm ca nu si-a rupt nimic, gaura ducea la canalizare si sa tot fi fost vreun metru jumate, putea sa fie mult mai rău...
Cam asta îmi trece prin cap in momentul asta, prin stomac nu prea mai trece nimic decât o mare foame, așa ca pun punct aici si trezesc partenerul de drum sa ieșim la vânătoare.
O.
Tuesday, December 13, 2011
Singaporesta Malesiaan ja uusi öinen seikkailu
Edelliset muutamat päivät olemme siis viettäneet Singaporessa, joka on monella tapaa hämmästyttävä kaupunkivaltio: maaginen Aasian kulttuurien sekoitus, jossa kadut ovat viimeisen päälle puhtaat ja kaikki toimii. Toki siisteyskään ei tule ilmaiseksi, sillä esimerkiksi pelkästä metrossa syömisestä tai juomisesta napsahtaa n. 300€:n sakko...
Singaporessa riittää nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla. Näiden ensimmäisten päivien aikana vierailimme muun muassa maailman suurimmassa sademetsä-teemaisessa huvipuistossa (jossa saimme syöttää elefantteja ja ratsastaa tuolla majesteettisella eläimillä), lintupuistossa, kolmesta rinnakkaisesta tornista muodostuvana pilvenpiirtäjän yhteiselle katolle rakennetussa puistossa,valtavissa ostoskeskuksissa, sekä Manner-Aasian eteläisen kärjen uskomattomilla hiekkarannoilla Sentosa-saarella.
Viimeyönä hyppäsimme kuitenkin bussiin ja matka jatkui kohti pohjoista. Pienestä jännityksestä huolimatta rajan ylitys sujui sutjakkaasti, ja pian Malesian puolelle päästyämme nukkumatti korjasi meidät molemmat talteen, ja heräsimme muutamaa tuntia myöhemmin bussikuskit ilmoitukseen että olemme saapuneet Kuala Lumpuriin. Tähän asti matka oli sujunut suunnitelmien mukaan, mutta bussista ulos astuttuamme ja taksikuskien koittaessa myydä meille palvelujaan tajusimme, että tästä eteenpäin meill ei ollutkaan aamuyön varalle suunnitelmaa... Kello oli kuitenkin vasta hiukan yli aamu neljän, kadut hiljaisia, eikä meillä edes paikallista valuuttaa taskun pohjalla. Kaiken kukkuraksi kännykkäni ei löytänyt GPS-signaalia, emmekä tienneet missä olimme.
Lähdimme siis hortoilemaan suuntaan x, josta lopulta lyö löysimme jonkin kadunnimen, jonka onnistuimme tiukalla päättelyn ja tihrustamisent yhdistelmällä löytämään puhelimen karttapalvelun avulla. Tämän perusteella otimme suuntiman kohti majapaikkaa, josta olimme varanneet yösijan seuraaviksi pariksi yöksi. Katujen läpi kulkeneen väsyneen ja pimeän seikkailun päätteeksi löysimme oikean oven Chinatownin laidalta, ja ovikelloa pimputettuamme ystävällinen mutta perin unisen oloinen nuori virkailija tuli avaamaan oven ja ystävällisesti otti meidät hoteisiinsa ja tarjosi loppuyöksi tämän pehmeän sohvan, jossa nyt istun. Aamu on valjennut jo aikaa sitten, pari tuntia lisää unta on tankattu (O enemmänkin, koska nukkuu vieressäni tälläkin hetkellä) ja kohta olemme taas valmiit kohtaamaan Malesian ihmeitä.
I.
Singaporessa riittää nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla. Näiden ensimmäisten päivien aikana vierailimme muun muassa maailman suurimmassa sademetsä-teemaisessa huvipuistossa (jossa saimme syöttää elefantteja ja ratsastaa tuolla majesteettisella eläimillä), lintupuistossa, kolmesta rinnakkaisesta tornista muodostuvana pilvenpiirtäjän yhteiselle katolle rakennetussa puistossa,valtavissa ostoskeskuksissa, sekä Manner-Aasian eteläisen kärjen uskomattomilla hiekkarannoilla Sentosa-saarella.
Viimeyönä hyppäsimme kuitenkin bussiin ja matka jatkui kohti pohjoista. Pienestä jännityksestä huolimatta rajan ylitys sujui sutjakkaasti, ja pian Malesian puolelle päästyämme nukkumatti korjasi meidät molemmat talteen, ja heräsimme muutamaa tuntia myöhemmin bussikuskit ilmoitukseen että olemme saapuneet Kuala Lumpuriin. Tähän asti matka oli sujunut suunnitelmien mukaan, mutta bussista ulos astuttuamme ja taksikuskien koittaessa myydä meille palvelujaan tajusimme, että tästä eteenpäin meill ei ollutkaan aamuyön varalle suunnitelmaa... Kello oli kuitenkin vasta hiukan yli aamu neljän, kadut hiljaisia, eikä meillä edes paikallista valuuttaa taskun pohjalla. Kaiken kukkuraksi kännykkäni ei löytänyt GPS-signaalia, emmekä tienneet missä olimme.
Lähdimme siis hortoilemaan suuntaan x, josta lopulta lyö löysimme jonkin kadunnimen, jonka onnistuimme tiukalla päättelyn ja tihrustamisent yhdistelmällä löytämään puhelimen karttapalvelun avulla. Tämän perusteella otimme suuntiman kohti majapaikkaa, josta olimme varanneet yösijan seuraaviksi pariksi yöksi. Katujen läpi kulkeneen väsyneen ja pimeän seikkailun päätteeksi löysimme oikean oven Chinatownin laidalta, ja ovikelloa pimputettuamme ystävällinen mutta perin unisen oloinen nuori virkailija tuli avaamaan oven ja ystävällisesti otti meidät hoteisiinsa ja tarjosi loppuyöksi tämän pehmeän sohvan, jossa nyt istun. Aamu on valjennut jo aikaa sitten, pari tuntia lisää unta on tankattu (O enemmänkin, koska nukkuu vieressäni tälläkin hetkellä) ja kohta olemme taas valmiit kohtaamaan Malesian ihmeitä.
I.
Friday, December 9, 2011
Landed in the tropics
So we did indeed catch out flight in Frankfurt, even though the flight from Helsinki turned out to leave almost an hour late... After an amazing race -style run we eventually made it to the Superjumbo waiting for us.
Hence, the next step is to see whether our luggage made it...
I. and O.
Hence, the next step is to see whether our luggage made it...
I. and O.
Thursday, December 8, 2011
Here we go again!
It's been a long time since the last post from me and, if I am not mistaken,In the previous English post on this blog I promised to reveal our next destination later. Now I am at the departures hall in Helsinki, so I figured it is about time to disclose the grea t secret.
In 15 minutes me and O are to board a small propeller plane that will take us to Frankfurt... But that is not all, since in there we are going to change planes to the opposite end of the scale when it comes to passenger aircraft, and take an A380, the biggest guy in the hood and continue our journey to Singapore. We will spend a tad under two weeks in Southeast Asia and the plan is to visit Malaysia and a bit of Indonesia in addition to Singapore. That all is if the Finnish blizzard does not delay us too much...
Some hours ago we already had the first exciting adventure of the trip, when we noticed that our camera was left on the bus. However, the driver of the second bus managed to get hold of the driver in the bus where we left the camera, and he promised to see whether it is possible to deliver the beloved (Korean bought) device to us before we depart. After an excruciating wait of an hour and a half we finally got a call that the device was on its way to us. Luckily we had reserved enough time at the airport and are now happily reunited with the device, all set up and ready to head for new adventures!
I.
In 15 minutes me and O are to board a small propeller plane that will take us to Frankfurt... But that is not all, since in there we are going to change planes to the opposite end of the scale when it comes to passenger aircraft, and take an A380, the biggest guy in the hood and continue our journey to Singapore. We will spend a tad under two weeks in Southeast Asia and the plan is to visit Malaysia and a bit of Indonesia in addition to Singapore. That all is if the Finnish blizzard does not delay us too much...
Some hours ago we already had the first exciting adventure of the trip, when we noticed that our camera was left on the bus. However, the driver of the second bus managed to get hold of the driver in the bus where we left the camera, and he promised to see whether it is possible to deliver the beloved (Korean bought) device to us before we depart. After an excruciating wait of an hour and a half we finally got a call that the device was on its way to us. Luckily we had reserved enough time at the airport and are now happily reunited with the device, all set up and ready to head for new adventures!
I.
Thursday, December 1, 2011
La multi ani, Romania!
1 decembrie, o zi pe care poate nu toti o sarbatorim cu placere, o noua zi in care iar ne dorim sa ne fi nascut in alta tara si inca o zi in care nu suntem mandri ca suntem romani. Eu am ales sa fiu mandra astazi (si in orice alta zi) ca sunt romanca, ca vorbesc romaneste si spun tuturor cu fruntea sus ca sunt din Romania. Nu conteaza ca lumea nu stie mai nimic despre Romania sau ca suntem asociati in permanenta cu tiganii cersetori din centrele oraselor europene, care au impanzit pana si frigurosul nord si care se bat intre ei pentru suprematie in gari. De mult timp nu mai sunt deranjata nici ca rusilor care si-au trait cea mai buna perioada din viata in sovietica uniune trebuie sa le explic ca Romania se afla langa Moldova (ca altfel nu o pot vizualiza pe harta).
Astazi va invit pe toti sa fiti mandri ca suntem romani, pentru ca numai noi, cu un zambet pe buze, vom reusi sa demostram lumii ca suntem mai buni decat ne cred si ca mostenirea de la parintii nostri nu e arta cersitului si a furatului, ci suntem oameni care simtim puternic, iubim si uram cu aceeasi intensitate, muncim cinstit si gandim drept.
Si am fost mandra si atunci cand un polonez in autobuz in Tampere imi spuse ca Romania e cea mai frumoasa tara pe care a vizitat-o (deci, repet, in Finlanda se intampla asta!) si ca muntii Fagaras sunt cei mai impresionanti munti pe care a avut placerea sa se catere. In alta ocazie am fost intrebata de un prieten daca sunt atat de ambitioasa tocmai pentru ca sunt romanca, pentru ca mai cunoscuse o romanca la fel de ambitioasa ca si mine :D.
Prejudecatile si stirile despre tigani si cati altii pot sa ne puna intr-o lumina foarte proasta si sa ne faca sa ne fie rusine de cine suntem de fapt. Dar asta nu schimba cu nimic faptul ca mereu vom fi romani si ca NU E NIMIC RAU IN ASTA !!!
Haideti sa lasam pentru cateva clipe grijile si neajunsurile la o parte si sa fim mandri, macar astazi, de tarisoara noastra, de frumusetile ei, de familiile si prietenii nostri, fara a adauga ca “Romania e frumoasa, pacat ca e locuita”… LA MULTI ANI, ROMANIA! LA MULTI ANI, ROMANI!
Cu dragoste,
O.
Tuesday, August 9, 2011
Stationary summer life (more or less)
It's been a good couple of months radio silence on the blog, so I figured it would be about time to make a small update on our journeys through summer. The obvious reason for the lack of reporting is, that we've both been busy working in our summer jobs for the past months since our return from Cyprus.
In fact, we did not return directly to Finland from Cyprus, but we made a small, short and extremely pleasant detour through England (that is now struggling with the idiocy of looting and rioting mobs - I do appreciate that there are social problems, but this is never going to solve any part of any problem, quite the opposite). The main reason for coming to Finland through England in the beginning of June was to visit some dear friends we made during our long stay in there during the summer 2010. The visit was made all the more convenient due to the fact that we managed to find flights from Cyprus London and a few days later from London to Helsinki for cheaper price than we would've been able to travel directly from CY to FIN. A curious little detail was, that flying British Airways from London to Finland was actually cheaper than either of the so-called low-cost carriers available at the time (Ryaniar and easyJet, out of which the latter later in the summer ceased to operate the London-Helsinki route). Of course this was due to the lucky offer that BA happened to have, but it is still a good reminder of the fact that when looking for a flight bargain, it is always wise to explore all the options and alternative routes. Low-cost carriers are fine as well, but sometimes one can find cheaper (never mention better quality) alternatives among the offers of the traditional airlines. Not that I have too much bad to say about the quality of easyJet, and my only real problem with the Ryanair is the massive difference between the quoted price and what one actually ends up paying after all the extras, but at least BA offers you a proper luggage allowance, sandwich and a drink...
Indeed, our short visit to Southern England was an extremely nice. We got to spend time with friends, learn to know Southampton a tad better and even made a visit to the beautiful Arundel Castle. If you are interested in castles and ever happen to be in the area, it is a place worth visiting.
Perhaps the best consequence of the visit was, however, that while we were visiting them, our friends booked flights to visit us in Finland, and subsequently the four of us spent a magnificent week in July here in the land of white summer nights and thousands of lakes. We toured around the country a bit and even managed to fit in a day visit to Tallinn, the capital of Estonia, which is a short ferry ride away from Helsinki. I believe it is safe to say that we all had a great time!
Otherwise the summer has passed rapidly and now we are waiting for another visit, when some friends (including our one-year.old Godson) are coming over from O's native country in a couple of weeks.
As a final note I can reveal that we have also made plans and flight bookings for exciting and exotic future adventures, that are to take place in December. I am not going to disclose any more information in here for the time being, but do come visit the blog site closer to the end of the year, when (at the latest) we will remove the shroud of mystery further :) Of course, I do hope we will find it in ourselves to update the blog also in the nearer future.
I.
In fact, we did not return directly to Finland from Cyprus, but we made a small, short and extremely pleasant detour through England (that is now struggling with the idiocy of looting and rioting mobs - I do appreciate that there are social problems, but this is never going to solve any part of any problem, quite the opposite). The main reason for coming to Finland through England in the beginning of June was to visit some dear friends we made during our long stay in there during the summer 2010. The visit was made all the more convenient due to the fact that we managed to find flights from Cyprus London and a few days later from London to Helsinki for cheaper price than we would've been able to travel directly from CY to FIN. A curious little detail was, that flying British Airways from London to Finland was actually cheaper than either of the so-called low-cost carriers available at the time (Ryaniar and easyJet, out of which the latter later in the summer ceased to operate the London-Helsinki route). Of course this was due to the lucky offer that BA happened to have, but it is still a good reminder of the fact that when looking for a flight bargain, it is always wise to explore all the options and alternative routes. Low-cost carriers are fine as well, but sometimes one can find cheaper (never mention better quality) alternatives among the offers of the traditional airlines. Not that I have too much bad to say about the quality of easyJet, and my only real problem with the Ryanair is the massive difference between the quoted price and what one actually ends up paying after all the extras, but at least BA offers you a proper luggage allowance, sandwich and a drink...
Indeed, our short visit to Southern England was an extremely nice. We got to spend time with friends, learn to know Southampton a tad better and even made a visit to the beautiful Arundel Castle. If you are interested in castles and ever happen to be in the area, it is a place worth visiting.
Perhaps the best consequence of the visit was, however, that while we were visiting them, our friends booked flights to visit us in Finland, and subsequently the four of us spent a magnificent week in July here in the land of white summer nights and thousands of lakes. We toured around the country a bit and even managed to fit in a day visit to Tallinn, the capital of Estonia, which is a short ferry ride away from Helsinki. I believe it is safe to say that we all had a great time!
Otherwise the summer has passed rapidly and now we are waiting for another visit, when some friends (including our one-year.old Godson) are coming over from O's native country in a couple of weeks.
As a final note I can reveal that we have also made plans and flight bookings for exciting and exotic future adventures, that are to take place in December. I am not going to disclose any more information in here for the time being, but do come visit the blog site closer to the end of the year, when (at the latest) we will remove the shroud of mystery further :) Of course, I do hope we will find it in ourselves to update the blog also in the nearer future.
I.
Tuesday, May 31, 2011
Cyprus – Small Island, Big Experiences
The end is drawing near: my five months period as an inhabitant of this peculiar eastern Mediterranean island is very close to an end. In twelve ours I am going to leave behind the life in here and move on to face new challenges that the life will bring.
What to say about Cyprus in a brief blog post at the end of an era (albeit a short one at that). During my stay in here, a Cypriot colleague of mine from the university held a presentation about Cyprus referring to it as “the whole world captured on an island”. I would not go all the way to back this bold claim, since there certainly is a bunch of things in the “whole world” that cannot be found on this island. Functioning public transport (though I have to admit they are really working on bus lines and have made tangible progress while my stay in here), railways, insulated buildings, traffic discipline, ferry services to other countries, widely available high quality education, competition in energy markets, enforcement of human rights and labor law are some of the things that are often taken for granted in many other countries, but seem to be absent in the Cypriot society. On the other hand, it is certainly true that the island is and immensely diverse collection of different kind of natural landscapes and cultural phenomena. The location in the crossroads of civilizations and several millennia old history under different local powers and global empires has without a doubt left its mark on the island and the life in the present-day Cyprus.
Perhaps this is the main reason why the Cypriot culture is so difficult to grasp. Cyprus is a dish mixed up from so many differently flavored ingredients, that it is difficult to put one’s finger on the whole of it . This is the straw that the British colonial powers hung on to in their endeavors to keep the island on the leash of the empire when they claimed that the Cypriot culture does not exist. In this matter I beg to differ. With all the affiliations felt to the “parent” countries of Greece and Turkey (south and north of this divided island respectively), the pride of Lusignan, Venetian, and Crusades-related history and the controversial love felt for the latest colonial masters from the UK, the Cypriot culture may be a mixture of different influences and not many things may be in the strictest sense original, but the resulting mixture is certainly a unique one that cannot be found anywhere else on this planet. One intriguing result of this is watching how the country constantly balances the almost schizophrenic and contradictory aspects of its complex history in trying to make sense of its own national narrative. And of course, to add to the mix there are two narratives that are very different from each other: the Turkish Cypriot and the Greek Cypriot one.
What is more, the Cypriot nature seems to be in perfect concordance with the historical, political and cultural multiplicity of the island. For Example, when I first arrived in here it was quite a surprise for me to find out that there actually is a fully functioning ski resort on this island that is first and foremost famous for its hot sun and sandy beaches. Even though the Mt Olympus resort is open only a few weeks a year, it is a great manifestation of the immense variety of the Cypriot landscape. Not only do they host a ski resort, but Troodos Mountains are well worth visiting for the beautiful and well maintained mountain roads, surprising wildlife and breathtaking views. Neither is the Troodos range the only beautiful mountainous area in Cyprus. Kyrenia Range and the Pentadaktylos mountains in the North offer fantastic experiences for a traveler longing to feast his or her eyes on the beauties of nature as well. Mountainous areas (particularly in the North) are also a home to a host of interesting historical castles and other signs of the centuries old tumultuous history of the island. Even the very coast line, the number one selling point of the Cypriot tourism industry, is much more than the fantastic sandy beaches: caves, coves, rocks and dunes surrounded by the perfect clear blue and turquoise water are a sight that is hard to find anywhere in the world. In addition, even the sandy beaches are different from one another, the ends of the scale being the ultimate party beaches of Ayia Napa and practically deserted (though slightly dirty) sea turtle hatching place Golden Beach in the tip of the Karpasia peninsula in the Northern Cyprus.
So Cyprus, what can I say? Colorful, beautiful and interesting, sometimes lacking common sense and sometimes lacking in hospitality (that it allegedly always used to have), but still and because of all that, in one word: fascinating. If there is something I will regret on my deathbed, it will NOT be spending these months rubbing shoulders with this Mediterranean island.
I.
To my Erasmus family
Sitting on my terrace with a glass of red wine, thinking of my time in here and all of you... I now get what the big deal about Erasmus is, how close friendships come out in such a short period and how much we are going to miss each other. This place seems now like an Erasmus-BB-house, where people get voted out and the ones who are still in here think of the "departed" ones with regrets, missing them.... Now it's our turn to get on that plane and leave this controversial beautiful island behind.
It was my dream to come on Erasmus and it was well worth waiting for it for almost 7 years to happen, I've met spectacular people from Europe and beyond, some of you I'll probably meet again, some I'll meet for sure and some I'll most likely meet next week :P... but then there are the people I will never see again and who left a nice print on my heart, it was an honour to get to know all of you and to spend so many funny moments together. It's not so important to meet again, as it is to cherish the times we shared and know that whenever we might see each other again, it will be a blast!
For some it has been the first time away from home (yes, mums and dads, your children have done a brilliant job and nobody died of hunger in here :D) or the first time on his/her own and that is why we also became fast as close as family members. I am probably lucky that I get to take my best friend back home with me, it is easier for me to part, I guess, but I am very sad that this "extended camp-holiday" got to an end so suddenly... like yesterday we've had the orientation day, the first meze, the first birthday party and so on....
Tomorrow we board for another adventure and we will visit some amazing people we've met last summer and with whom we kept contact and we hoped to see again.... I'm really excited to spend some days in there and I guess this makes the transition slightly easier... But in any case, it is easy to keep in touch, Europe is like a bigger yard for us and if we only want it enough, we will meet again. The people made this Erasmus an experience I wish anyone would get a chance to live!
Without becoming a big cry-baby I hug you all and hope that life will offer you what you need and that you will enjoy every second of it just like we enjoyed these amazing months in here! Keep the spirit high and the spirits even higher, smile-smile-smile and love life! Remember, we will always have Cyprus and we will always have each other! If you're reading these lines and feel the same, leave some words as a comment, I would love to hear from all of you!
Our journey goes on, but you will always stay with us <3
O.
It was my dream to come on Erasmus and it was well worth waiting for it for almost 7 years to happen, I've met spectacular people from Europe and beyond, some of you I'll probably meet again, some I'll meet for sure and some I'll most likely meet next week :P... but then there are the people I will never see again and who left a nice print on my heart, it was an honour to get to know all of you and to spend so many funny moments together. It's not so important to meet again, as it is to cherish the times we shared and know that whenever we might see each other again, it will be a blast!
For some it has been the first time away from home (yes, mums and dads, your children have done a brilliant job and nobody died of hunger in here :D) or the first time on his/her own and that is why we also became fast as close as family members. I am probably lucky that I get to take my best friend back home with me, it is easier for me to part, I guess, but I am very sad that this "extended camp-holiday" got to an end so suddenly... like yesterday we've had the orientation day, the first meze, the first birthday party and so on....
Tomorrow we board for another adventure and we will visit some amazing people we've met last summer and with whom we kept contact and we hoped to see again.... I'm really excited to spend some days in there and I guess this makes the transition slightly easier... But in any case, it is easy to keep in touch, Europe is like a bigger yard for us and if we only want it enough, we will meet again. The people made this Erasmus an experience I wish anyone would get a chance to live!
Without becoming a big cry-baby I hug you all and hope that life will offer you what you need and that you will enjoy every second of it just like we enjoyed these amazing months in here! Keep the spirit high and the spirits even higher, smile-smile-smile and love life! Remember, we will always have Cyprus and we will always have each other! If you're reading these lines and feel the same, leave some words as a comment, I would love to hear from all of you!
Our journey goes on, but you will always stay with us <3
O.
Sunday, May 22, 2011
MM-jääkiekkohuumaa etäisissä kisakatsomoissa
O. kirjoitti aiheesta romaniaksi, niin täytynee minun täydentää sarjaa tällä sitten Finska språkilla… Suomen jääkiekko/kiäkieekko/jääkiakko –joukkueesta siis leipoutui viikko sitten maailmanmestari. Onnittelut leijonille! Kun mestaruuspokaali (poika tai kundi, aito tai kopio – ei mielestäni kovin merkityksellistä, sillä symbolistahan tässä on kysymys) matkasi siniristilipun maahan edellisen kerran kuusitoista vuotta sitten, katselin kypärien, mailojen ja hanskojen lentämistä ilmaan pelin päätteeksi siskoni ystävän luona yksikseni sohvalla istuskellessani. Tänä vuonna tunnelma oli hiukan toinen – kuten myös maantieteellinen sijainti.
Matka finaaliin oli kuitenkin pitkä ja jossain määrin myös kivinen, näin etäpenkkiurheilijankin näkökulmasta, joten käydään ensin läpi finaalia edeltäneiden viikkojen ja otteluiden kiekkokuvioita. Alkulohkon ensimmäisen pelin tulosten suhteen olin isäni tekstiviestitse toimittaman tiedon varassa, sillä avausviikonloppu vierähti perin vauhdikkaalla ja mukavalla opiskelijoiden viikonloppumatkalla Ayia Napaan. Suomi siis voitti 5-1 ja kisat lähtivät rivakasti käyntiin. Seuraavaa alkulohkon peliä päätimme mennä katsomaan täällä Nikosiassa paikalliseen pubiin. Itävaltalainen Erasmus-kaveri koetti löytää netistä mahdollisia kanavia, jotka peliä näyttäisivät, mutta ensimmäisen erän aikana meillä ei onnea ollut baarinpitäjän kovasta yrityksestä huolimatta. Lopulta suomalaiset isät astuivat jälleen kuvioon mukaan ja B:n isä viestitti että italiaanot näyttävät peliä Rai Sport 2:lla. Tämä kanava sitten löytyi ja pääsimme jännittämään pelin kulkua aina rankkareille asti, jossa Suomi lopulta vei kuin veikin voiton. Seuraavaan peliin (Suomi-Tšekki) suuntasimme samaan osoitteeseen, mutta tällä kertaa italialaisilla oli ilmeisesti tärkeämpää näytettävää, eikä mobiili-internetistä löytynyt apua siihen hätään. Kun samaan aikaan oli vieläpä menossa kuuma jalkapallon paikalliskamppailu, niin baarin sedältä meinasi hermo mennä outoja jäällä liukuvia miehiä omituisille pohjoisen ihmisille etsiessä, joten poistuimme paikalta vähin äänin. Lopulta kotosalla onneksi Internet toimi sen verran, että jonkin venäläisen nettisivun kautta sain kuvankin jotenkin näkymään - ainakin silloin tällöin.
Sitten koetti välisarjan aika. Edellisestä baarireissusta sisuuntuneena turvauduimme kotikatsomoon seuraavien kahden pelien kohdalla, ja jännää oli. Teknisesti jännättiin Internetin toimivuutta, jossa tuli melko selvä voitto (lue: suht selkeä kuva), ja sitten itse pelejä. Suomi-Saksa peliä katsottiin ystävämme jääkiekkoensikertalaisen J:n kanssa, ja Venäjä-peliä kotosalla Suomi-katsomossa B:n ja englantilaiskämppiksemme F:n hyvässä seurassa. Kuten kiekkoa seuranneet tietävät, jännitystä riitti sillä taas oltiin tappiolla ja lopulla voitettiin rankkareilla, molemmissa peleissä! Siinä välissä vierähti Slovakia-peli, jonka ensimmäistä erää lähinnä kuuntelin Radio Suomen nettilähetyksestä ennen yksiin juhliin lähtöä, kun kaistanleveys ei riittänyt toimivaan kuvalliseen yhteyteen. Kävellessäni kansainvälisen ystäväjoukon kanssa kohti juhlapaikkaa, kuulin kadun toiselta puolen huudettavan nimeäni. Kun pääsin lähemmäksi, kantautuvan äänen joukkoon alkoi eksyä jokunen kirosana. Veikkaustoimistoon päästyäni tajusin, että kyseessä oli slovakialainen Erasmus-kaveri, joka kieltäytyi tervehtimästä (leikillään tietysti). kolmas erä oli lopuillaan ja Suomi oli juuri siirtynyt 2-1 (myös ottelun loppulukemat) johtoon Slovakian jo johdettua ottelua.
Niin pohjoisen leijonaurhot olivat raivanneet tiensä pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui Norja. Teimme taustatutkimusta useammalla taholla ja suuntasimme alkulohkosta tuttuun baariin erinäisten kanavavaihtoehtojen kanssa. Lopulta löysimme parikin kanavaa, joista ottelua näytettiin ja valitsimme saksankielisen. Valinta oli looginen, sillä tällä kertaa kisakatsomossa oli useampi saksalainen ja itävaltalainen toveri. Norja-peli siis voitettiin että heilahti, ja seuraavana oli vuorossa välierä Venäjää vastaan. Kun olimme vihdoin löytäneet luotettavan saksalaisen lähteen kisojen suremiseen, oli kisakatsomoksi helppo valita sama paikka. Tälläkin kertaa katsomo oli perin kansainvälinen ja joukkoon mahtui muun muassa englantilaistyttö ja kyproslaispoika, jotka eivät mokoman lajin säännöistä olleet perillä, saati että olisivat ennen kokonaista ottelua katsoneet. Granlundin ilmaveiviä kuitenkin osattiin arvostaa aiemmista kokemuksista riippumatta! Joukossa oli myös yksi venäläistyttö, joka ei onnekseen kuitenkaan ollut suuri jääkiekkofani, joten tappio ei ilmeisesti kovin pahasti kirvellyt. Sen sijaan baarin toisessa nurkassa meteliä pitävän venäläisryhmän huudot olivat hänen mukaansa tuskastuneiden kiroilujen sävyttämiä…
Lopulta koitti finaalin aika ja jo tutuksi tullut kisakatsomo oli täydempi kuin koskaan aikaisemmin. Vajaan parinkymmenen opiskelijan joukkoon mahtui väkeä Englannista, Espanjasta, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Italiasta, Romaniasta sekä tietysti Suomesta. Suomalaisia oli meidän purukassamme yhteensä kutakuinkin tasan seitsemän ja puoli (O:n ollessa se puolikas), minkä lisäksi yksi meille tuntematon suomalaismies seurasi ottelua samalta ruudulta. Nytkin joukkoon mahtui ainakin yksi jääkiekkoneitsyt, Espanjan pojalle ottelu oli ensimmäinen jääkiekkotapaus ikinä: hän oli tehnyt kotiläksynsä ja lukenut tämän jalon lajin säännöt Wikipediasta ennen baariin saapumistaan – ja minkä ottelun hän valitsikaan! Kuten kaikki blogia lukevat ovat varmasti tietoisia, Suomi rökitti rakkaan länsinaapurin urheilijanuorukaiset kolmannen erän viidellä maalilla totaalisesti 6-1 Ruotsin poikien ensin hiljennettyä katsomon siirtyessään 1-0 –johtoon.
Tunnelma Nikosian kisakatsomossa oli kunnon urheilujuhlan mukainen: Mukana tuomani Suomen lippu liehui ahkerasti, meteliä riitti, ”Ihanaa leijonat ihanaa” raikui, ja Suomi-fanit pomppivat riemuissaan ympäriinsä. Itse lähetyksessä Granlundin upeaa maalia jaksettiin hehkuttaa edelleen ja saksalainen TV-kanava näytti jopa Mertarannan reaktioita tämän kuuluisan maalin syntyessä. Suomalainen selostaja on kaiketi nyt virallisesti myös kansainvälinen tähti, sillä kamerat löysivät hänet kuviin myös kolmannen erän sinivalkoisen maalisateen aikana. Monelle seurueen jäsenelle meidän reaktiomme tuottivat varmasti enemmän viihdettä kuin itse pelin tapahtumat, mutta näin sitä tehtiin jääkiekon PR-työtä täällä keskellä välimeren lämpöisiä aaltoja. Ainakin jääkiekon säännöt tulivat tutuiksi monelle asiaan aikaisemmin perehtymättömälle ja yhdelle urheilubaarin pitäjälle Nikosiassa valkeni että tällaisellekin kummalliselle kylmän pohjolan lajille saattaa yllättäen löytyä kysyntää etelän mailla. Tämä erittäin kansainväliset mausteet saanut penkkiurheilutapahtuma lienee nyt sitä globalisaatiota oikein käsin kosketeltavassa muodossa ystävät rakkaat!
I.
Monday, May 16, 2011
IHANAA LEIJONAT, IHANAA!!
Doamne, ce weekend! Am trecut prin toate emotiile posibile in fiecare seara, cu campionatul mondial de hochei din Slovacia (vineri si duminica) si cu Eurovisionul din Germania, care o sa ramana probabil drept cel mai frumos Eurovision ever, macar pana cand Romania va castiga acest concurs care are de-a face cu orice, dar nu cu calitatea melodiilor din competitie.Dar hai sa va povestesc despre campionatul de hochei… !!!... Finlanda a avut o evolutie mediocru-acceptabila la nivelul grupelor, am castigat trei meciuri abia la penalty-uri, dar dupa grupe au inceput baietii sa se ridice, si au batut in trei etape toti trei vecinii: Norvegia, Rusia si Suedia!!!!
FINLANDA E NOUA CAMPIOANA MONDIALA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nu am cuvinte sa descriu bucuria noastra de aseara, cand am invins Suedia 6-1 intr-un meci legendar!! Am simtit meciul si inca simt bucuria ca un adevarat finlandez, este poate pentru prima data cand ma bucur in finlandeza si simt ca NOI am castigat campionatul…. poate asa incepe ultima faza a adaptarii, cine stie, oricum sunt super mandra si fericita de reusita leilor!!!! Am urmarit toate meciurile cu prietenii nostri de aici, fie acasa fie intr-un bar de langa scoala, unde patronul s-a “specializat” in hochei datorita noua, plecand de la intrebari gen “cate reprize are meciul?”, pana la “la ce ora e derby-ul scandinav?” (ok, Finlanda nu e Scandinavia, insa progresul lui in decurs de o saptamana e uimitor! poate or sa inceapa si cipriotii sa vada si alte meciuri, in alti ani)… Ieri seara am urmarit finala cu inca 8 finlandezi (nu stiu de unde au aparut toti, pe cativa nu i-am cunoscut pana ieri) si vreo 10 alti Erasmusi (plus curiosii care s-au aciuat sa vada de ce blonzii tipa din toti rarunchii si flutura minunata cruce albastra cand o mana de baieti cad pe gheata fugarind un puc mult prea rapid pentru ochiul neformat)….
Ce seara! Inca ne uitam la videoclipuri si interviuri si avem un zambet larg pe fete, care cred ca nu o sa dispara ceva timp… daca deja v-ati plictisit de citit despre fericirea noastra, inca un minut rabdare sa va explic ca acest campionat mundial se desfasoara anual, iar Finlanda a mai castigat doar o singura data in 1995 (in Suedia, impotriva Suediei…. ahahahaha!) desi au fost in finala de 9 ori (inclusiv anul asta). O victorie mult prea asteptata si mult prea dorita, care o sa ramana in sufletele finlandezilor macar pana la urmatoarea victorie!!!
Ziceam ca sambata ne-am uitat la Eurovision… a devenit deja o traditie sa ne uitam, sa speram pentru tarisoarele noastre (inclusiv Moldova) si sa mergem la culcare dezamagiti ca si anul asta la fel, am primit puncte de la tarile-prietene (ca de la vecini Romania un primeste niciodata nimic, in afara de Moldova) dar ca atat… poate la anul. A, si invariabil, melodía castigatoare e o surpriza la care nimeni nu s-a asteptat… bine, in afara de anul in care a castigat Norvegia (“Fairytale”), cand toti se asteptau, iar norvegienii deja erau in tratative de inchiriere a salii pentru anul urmator (cheeky bastards… :D).
 |
Anul asta insa a fost un eveniment deosebit, petrecut in familia Erasmus, cu gratar si o gasca de nationalitati. Am fost romani, finlandezi, germani, italieni, francezi, spanioli, olandezi, ciprioti, rusi, polonezi, austrieci, englezi si un iranian simpatic care, desi nu are nici o treaba cu competitia, ne-a adus un tv imens si s-a bucurat alaturi de noi la fiecare moment… thank you, Sunshine! :) Romania s-a clasat mai prost ca niciodata, insa m-au bucurat mult baietii de la Zdob si Zdub, pe care ii iubesc dintotdeauna! Sincer, nimeni nu a apreciat hardcore-ul folcloric deja traditional lor, hm, ma intreb de ce… Oricum, mi s-a parut in special interesant ca Romania a avut ocazia sa voteze pentru “ea insasi”, desigur e o exagerare, insa Zdob si Zdub stau atat de mult prin Romania ca e usor sa-I consideram romani, uitand uneori ca vin de peste Prut…
Nu am de gand sa insist asupra melodiilor si cum Finlanda a vrut « sa salveze planeta » iar Romania « sa schimbe lumea » (ambele foarte modeste :D) sau cat de fada ni s-a parut melodia Suediei (ok, poate suntem putin subiectivi, pentru ca eram in asteptarea finalei de duminica)… insa a fost un eveniment pe care nu o sa il uitam foarte curand !
Si uite-asa incepe numaratoarea inversa pana la plecarea din Cipru… AMR 16 :(
O.
Subscribe to:
Posts (Atom)