This is Cyprus!

Asta e raspunsul la toate "ciudateniile" care se intampla in jurul nostru, mai corect spus reactia la tot ce ne este noua strain (culturaliceste) si oarecum inexplicabil :) Auzi aceasta fraza ("Asta e Ciprul!") spusa de mai toti erasmusii si deja a devenit o explicatie in sine. Incerc totusi o scurta descriere a lucrurilor care nu ni s-au spus inainte de a veni si pe care probabil nu le-am fi aflat niciodata daca nu le-am fi testat singuri...

Here it goes!

1. Matzele... Nicosia e plina de pisici vagaboande, asa cum Romania e plina de caini. Stau pe strazi, prin parcari, in containerele de gunoi, intra in curtile oamenilor si mai ales, sunt in calduri! Daca nu ati auzit niciodata cum fac 10 matze in calduri DEODATA, inchipuiti-va ca va bagati un deget in nas ca sa iasa pe ureche... ca si miroase de la ele, mai ales cand ploua, se ridica un damf de pipi de pisica de tot dragul... Or fi si agresive, nu poti lasa nicio usa deschisa nesupravegheata, intr-o dimineata au intrat in bucatarie si au mancat o paine... la etaj e la fel, in fiecare dimineata e cate o matza la usa terasei noastre holbandu-se... ea la noi si noi la ea :D... eu le vad ca pe o problema, se reproduc in gasca, violurile sunt in grup si cu martori... insa vecinii le aduc de mancare zilnic, ca na, le e mila, dar asta le face sa tot stea "pe langa" casa omului...

2. Miercurea... Pana saptamana trecuta a fost doar o zi din mijlocul saptamanii, curs dimineata, cumparaturi, pierdut vremea cateva ore acasa, curs seara de la 6, gata! Saptamana trecuta insa m-am dus la supermarket (Carrefour) chiar inainte de 6 sa iau ceva bere pentru o petrecere si am ramas masca.... TOATE magazinele din mall erau inchise... dupa ce I. mi-a explicat ca "this is Cyprus!" mi-a mai spus ca toate magazinele, in afara de non-stopuri, inchid la 15.00 miercurea... ca asa e legea, nicio logica, nicio explicatie... argh! Asa ca am primit informatia la prima mana :(

3. Masinile... Am mai spus-o dar e in continuare una din mirarile majore, toata lumea are masina, orice distanta mai mare de 200m nici nu se concepe sa o faci pe jos :)) Cei fara masina suntem noi, erasmusii si alti studenti straini, "ajutoarele" casnice din Filipine si Sri Lanka si alti imigranti care nu au avut "timp" sa-si cumpere inca o masina.

4. Incalzirea in casa... ok, inteleg ca aici iarna ii ca vara, dar in case e frig, temperatura e pe la 10 grade noaptea, daca nu si mai putin, in perioada cea mai friguroasa, pe care se pare ca am fost asa de norocosi sa o si prindem... nu au calorifere nicaierea in case, podeaua e cu gresie/faianta chiar si in dormitoare, fara covoare... infiorator! De cele mai multe ori singura varianta de incalzire e cu aparatul de aer conditionat, care, pe langa ca papa la electricitate clasa mare, nu este eficient deloc, pentru ca in secunda in care l-ai oprit se face iar frig, nu e ca un resou sau ca un calorifer electric, care sa se mentina cald si dupa ce il opresti. Iar daca tii aerul conditionat pornit, sa nu care cumva sa deschizi vreun dulap, pentru ca te izbeste un ger DIN DULAP!! :))... pe verificate :P

5. Scurgerea la baie... baile nu au scurgere nicaieri a apei de pe jos, sta doar si pluteste, eventual iese pe usa spre camere, iar cand dau "caldurile" de care va povesteam la 4 sta si isi rade de noi pana o stergem cu prosoape...

Si mai sunt... ma duc sa le observ si vi le aduc pe tava, ca sa stiti si voi, in caz ca aveti drum pe aici...

O zi frumoasa,
O.

Pentalaktiloksen tuolla puolen

Nyt on sitten laajennettu kokemuskenttää Pohjois-Kyproksellakin Nicosian (eli Lefkosian eli Lefkosan) ulkopuolelle. Otsikon Pentakatilos on siis tuon pääkaupungin pohjoispuolella kulkevan vuorijonon nimi, jonka yli bussi meidät kuljetti matkallamme Kyreniaan eli turkkilaisittain Kirneen, joka sijaitsee kutakuinkin suoraan Nicosiasta pohjoiseen meren rannalla.

Vaikka monet Kyproksen Kreikkalaiset kovasti varoittelevatkin Pohjois-Kyprkosen vaarallisuudesta, ei mitään siihen viittaavaakaan ole havaittavissa alueella matkattaessa. Ainakin Nicosiassa opiskelevat vaihtarit yleensä ottaen reissaavat alueelle vähän väliä, eikä korviini ole kantautunut että kukaan olisi törmännyt minkäänlaisiin -turvallisuuteen tai muuhun liittyviin - ongelmiin alueella. Itse asiassa tilanne tuntuu olevan kutakuinkin päinvastainen. Meidänkin päiväretkemme oli hyvin onnistunut ja paikalliset ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Saattaahan tietysti olla, että Kreikkalaisiin/Kyproksen Kreikkalaissiin ei TRNC:n alueella suhtauduttaisi yhtä myönteisesti kuin muualta saapuneisiin matkaajiin, mutta turisteilla ja reppureissaajilla ei mielestäni Pohjois-Kyproksella ole tavallisuudesta poikkeavia huolenaiheita. Matkailijoiden informaatiopalvelujen ja hyvien ilmaisten karttojen perusteella Pohjois-Kyproskoettaa toden teolla panostaa turismiin, joka olisikin varmasti tervetullutta hataran julkisen taloudenvaivaamille asukaille.Tottakai Kyproksen kreikkalaisväestön pelot ja ennakkoluulot ovat historian valossa ymmärrettäviä, mutta varoituksia kuunnellessa on hyvä muistaa, että ylivoimainen enemmistö varoittelijoista ei ole juurikaan pohjoisen puolelle nokkaansa tuikannut.

Sitten pari sanaa ite Kyrenian kaupungista. Ylivoimaisesti merkittävin ja vaikuttavin nähtävyys tässä idyllisessä merenrantakaupungissa on sen massiivinen, Välimeren aaltojen hyväilemä linna aivan satama-alueen tuntumassa. Komea kivinen puollustusrakennelma on nähnyt niin hellenistisen aikakauden, ristiretket, venetsialaishallinon, ottomaanienkin hallintokauden, kuin brittiimperiuminkin, mutta on edelleen hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Matkailija saa rauhassa tutkia vanhoja käytäviä, torneja ja vankityrmiä, sekä sammuttaa tiedonjanoaan suurempiin saleihin pystytetyissä museoissa ja näyttelyissä. Sen lisäksi että linna itsessään on vaikuttava elämys, on sijainti maisemallisesti suorastaan silmiä hivelevä. Tornesita katsellessa pohjoispuolella avautuu turkoosinsininen meri tyrskyineen, länteen ja itään jatkuu rannikko vehreine kirkasvetisine poukamineen, ja eteläpuolella kaupungin takana maisemaa hallitsee massiivisen jyrkkärinteinen Pentadaktiloksen vuorijono. Ehdottomasti siis joka sentin arvoinen tuo pääsylippu Kyrenian linnaan (varsinkin kun opiskelijalta kustannukset olivat melkein kokonaisen Euron verran).

Linnansa lisäksi kaupunki on muutenkin mukava paikka viettää aurinkoista päivää kujilla käppäillen ja meri-ilmaa hengittäen. Rannan tuntumaan on viime vuosina alkanut nousta yhä enemmän kahviloita, hotelleja ja jopa joku yksittäinen kasino vierailijoita viihdyttämään, ja tähänkin aikaan vuodesta ainakin jokunen britti ja saksalainen oli tämän Kyproksen pohjoisrannikon helmen tarjonnasta eksynyt nautiskelemaan. Takastulomatkalla koetimme bussissa O.n kanssa miettiä ratkaisua Kyproksen ongelmaan. En uskalla ennustaa minkäänlaista muutosta, sen verran omiin menttaalisiin juoksuhautoihin molemmin puolin taidetaan olla linnoittautuneita, vaikka avoimempi yhteistyö varmasti pitkällä aikavälillä olisi kaikkien edun mukaista. Jos tahtoa vain olisi, niin toimiva ratkaisu voisi mielestäni olla esimerkiksi kahden autonomisen alueen liittovaltio, jossa paikallishallinnot voitaisiin pitää erillään, mutta rajavyöhykeestä voitaissin päästä eroon ja sen vaatimat resurssit vapautettaisiin muuhun käyttöön. Oli tilanne mikä tahansa, rajavyöhykkeen entistä laajempi avautuminen olisi varmasti kaikille hyödyksi. teoriassa se on mahdollista, kuten Euroopan toisella kolkalla sijaitseavan saaren - Irlannin - esimerkki osoittaa. Ei tilanne sielläkään ole helppo ollut (eikä jännityksetön vielä nytkään), mutta niin päoman kuin ihmistenkin liikkuminen on vaivatonta Ainoana esteenä saman tapahtumiselle Kyproksella on tietysti molemminpuolinen jääräpäisyys, joka suhtautuu kaikkiin yhteistyötä ehdottaviin epäluuloisesti pitäen näitä vastapuolen kätyreinä - valitettavasti.

Että sellaista päiväretken herättämää poliittista pohdintaa. Mielenkiintoinen saari tämä Kypros, niin maisemien kuin yhteiskuntansakin puoleen. Seikkailu jatkuu...

I.

Doar o zi obisnuita de joi

Insa tocmai am terminat de facut primul bors in Cipru si pot sa ma laud ca e la fel de bun ca data trecuta :)) In plus, astazi am terminat un "proiect" despre care veti auzi cu totii in curand si care mi-a adus multa bataie de cap, dar faptul ca l-am "urcat" pe pereti imi da o satisfactie de nedescris. I-am scris minunatului meu sot "Te iubesc" in 27 de limbi, iar traducerile le-am cules de la prietenii comuni care vorbesc acele limbi si care au fost foarte incantati sa participe la surpriza. 27 pt ca pe 27.2. sarbatorim 3 ani de cand purtam acelasi nume si sper sa ajungem si la aniversarea de 30 de ani. Si voua, cititorilor, va dorim la fel, cu exceptia parintilor mei, care au trecut de pragul asta acum 1/2 an.... dar lor li se pregateste altceva... :P

Acum stau in bucatarie, la masa cu F. un englez de milioane, care a invatat azi ca borsul nu e numai o mancare ruseasca si nu e neaparat sa contina sfecla... :)

Saptamana viitoare, vineri mai exact, plecam spre Istanbul impreuna cu un cuplu german, care au auzit de mergem acolo si s-au starnit sa mearga si ei cu noi, ceea ce supertare, pentru ca nu am calatorit inca cu alte persoane... decat cand am fost la Roma, dar nu se pune, si sper sa ne distram frumos impreuna. De intors ne intoarcem marti si speram sa ne putem intoarce in Nicosia (partea greceasca) pentru ca vom zbura din "cealalta" parte si nu e chiar permis... adica, e ok sa plecam din Republica Turca a Ciprului de Nord, pentru ca nu verifica nimeni si nu e nevoie de vize, dar nu e voie sa te reintorci in Cipru pentru ca Ciprul de Nord nu exista ca stat, nu e recunoscut decat de Turcia, si situatia e putin bizara. Exact cum ne place noua :) Oricum, pentru linistea tuturor, toti studentii de aici au fost la Istanbul pe aceeasi cale si nu au fost probleme niciodata, insa e palpitant, you never know... :)

Stiu ca nu am mai scris de multisor, aici se tot intampla tot felul de intalniri, calatorii si petreceri si timpul liber il petrecem intre scoala si pat... dar revin.

Pupici si numai de bine,
O.

Olen nähyt ihmeen!

Ihme on tosiaan tapahtunut, olen matkustanut täydessä kaupunkiliikenteen linja-autossa Niosiassa! Kyseessä oli sunnuntai-ilta, kello oli 17.20 ja bussi lähti keskusaukiolta. Viikolla tällaisia ihmeitä ei pysty tapahtumaan, koska kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, julkinen liikenne on kyproslaisille tuntematon ja outo käsite. Sunnuntain bussit täyttyvät kyseenalaisissa oloissa työskentelevistä filippiiniläisistä ja srilankalaisista naisista, jotka työskentelevät "kotiapulaisina". heistä suhteellisen suuri osa pääsee ulos vain sunnuntaina, joka on heidän ainoa vapaapäivänsä. Näillä ihmisillä ei tietenkään ole omia autoja, joten busseille on sunnuntaisin kysyntää.

Lienee paikallaan, että ilmoitan myös lähteeni yllämäinittujen maahanmuuttajien työoloja koskien... Olimme lauantaina erittäin mielenkiintoisella ja informatiivisella kävelyretkellä Nicosian vanhassa keskustassa. Retken tarjosi Kyproksen yliopisto ja oppaana toimi aiheesta kirjojakin kirjoittanut kulttuuriantropologian professori. Hän mainitsi srilankalaisten ja filippiinniläisten naisten olosuhteet täällä Kyproksella puhuessaan yhteiskunnallisista onglemista, jotka säännöllisesti jäävät "Kyproksen kysymysen" varjoo. Muutenkin kävelyretki oli siis erittäin positiivinen kokoemus ja opimme kaikki paljon Kyproksen ja Nicosian historiasta ja nykypäivästä. Oppaamme oli selvästi erittiäin pätevä akateemikko - sen verran kattavasti ja asiaa eri osapuolien näkökulmista katsoen hän jutteli, vaikka onkin kyproksen Kreikkalaisia.

Kattaakseni viikonlopun retkiä hiukan laajemmin, mainitsen myös pari sanaa siitä, mistä olimme sunnuntai-iltapäivänä tulossa. Aamuvarhaisella (siis ennen puolta seitsämää lähdettiin jo kotoa) suuntasimme Limassoliin, jossa järjsetettiin Limassolin kansainvälinen maraton. Motiivina matkaan olivat O:n koulussa opiskelevat vaihto-oppilaat, jotka joukkueena osallistuivat oheiskilpailuna järjestettyyn 5km:n juoksuun. Sporttipäivä oli perin onnistunut, vaikka keli olikin englantilaismainen. Auringonpiste ja vesisade siis vaihtelivat roolia useaan kertaan ja aamulla kaupunkiin saapuessamme vettä tuli oikein monsuunimasesti. Mutta mielenkiintoinen kokemus sekin :) Sitäpaitsi aallokko meren rannalla oli upea ja äänekäs. Tämän suhteen maratonin puitteet olivat erittäin hienot, sillä lähtö/maalisuora oli aivan rannan tuntumassa palmupuiden reunustamalla kujalla.

Että sellainen viikonloppu takana. Taas uusia mukavaia kokemuksia ja toinen merkittävä kaupunki vierailtuna tällä saarella.... jos ei tarvitsisi päätään viikolla vaivata opiskelulla niin kyllä olisi elämä mallillaan :p No, jotakinhan sitä on valtion sponsorituen eteen tehtävä...

I.

Vihdoinkin pihalla – eli ensimmäiset reissut Nikosian ulkopuolelle

Melkein kuukauden kerkesin olla möllöttää Nikosiassa ja totutella vaihto-opiskelijan arkeen ennen kuin pääsin avartamaan näköalojani Kyproksen saaren suhteen, mutta menneenä viikonloppuna aloitettiinkin O:n kanssa kotimaanmatkailu ihan kunnon rytinällä. Molemmat kun järjesteltiin opintokuviomme siten, että perjantaina ei tarvitse tunneille vaivautua, niin viime perjantaina ampaistiin heti aamupäivästä kohti Nikosian pikavuoroliikenteen bussipysäkkiä ja suunnattiin nokka kohti Pafosta, josta oltiin varattu itsellemme kohtuuttoman edullinen hotellimajoitus yhdeksi yöksi. Lauantaina sitten palattiin kotiin nukkumaan ja sunnuntaina heti aamutuimaan liityttiin Kyproksen kamerunilaisen opiskelijajärjestön iloisen joukon jatkeeksi ja käytiin heittämässä äärimmäisen onnistunut vuoristoekskursio Kyproksen korkeimman vuoren rinteille Trodos-vuoristoon. Näistä reissuista ajattelin jakaa muutaman ajatuksen tätä blogia lukemaan eksyneiden immeisten kanssa.

Ihan tässä heti kärkeen täytyy mainita, että vaikka Kyproksen julkinen liikenne ei ihan sieltä toimivammasta päästä olekaan, niin pitkänmatkan bussiliikenne on EU:n mittapuulla (ja etenkin Suomeen verrattuna) lähes rikollisen halpaa. Nikosiasta kaikkein kauimpana oleva merkittävä kaupunki on juurikin tuo Pafos n. 150km:n päässä. Matka sinne kestää vajaat pari tuntia ja opiskelijalippu kustantaa karmaisevat 2,5 euroa suuntaansa :D Normaalihintainen lippu on tosin 5 yhteiseurooppalaista rahayksikköä, mutta eipä sekään ole hinnalla pilattu siihen nähden, että samanmittaisesta matkasta saa suomen bussiliikenteessä pulittaa lähes viisinkertaisen hinnan. Näihin järkyttäviin matkakustannuksiin kun vielä lisättiin majoitus hiukan rapistuneessa mutta mukavassa uima-altaallisessa hotellissa (koetan laittaa siitä jonkun kuvan tänne näytille myös), josta jouduttiin kahdestaan pulittamaan kokonaista 10 eurova ja viisikytä senttiä, niin matkojen ja majoituksen hinnaksi tällä Pafoksen reissulla tuli tuskalliset 20,50€ kahdelta hengeltä :D

Mutta rahalässytyksestä sitten asiaan… Pafos helmikuussa oli melkoisen mielenkiintoinen kokemus. Suomalaisilla standardeilla keli oli ihan kesäinen – T-paidassa tarkeni huoletta ja tuli uimakausi avattua välimeren aalloissa. Veden lämpötila oli ilmeisesti siinä 17 celsiusasteen nurkille, joten hyvin tarkeni aalloissa keinua ja uimalenkkiä tehdä, mutta eipä tarvinnut muita uimareita väistellä… Pari muutakin ”talvi”uimaria kyllä reissun aikana näin, mutta samaan aikaan ei kanssani muita hulluja aaltoihin sattunut. Yksi mies kyllä oli ilmeisesti käynyt aikaisemmin pulahtamassa (koska hiukset olivat märät ja tuli pukukopista) ja moikkasi minua tiettävän oloisena vastaan kävellessään kun suuntasin kohti suihkua :) Sen lisäksi että uimareita ei ruuhkaksi asti ollut, niin hyvin mahtui kyllä liikkumaan turistialueella muutenkin. Siellä täällä maleksi satunnainen eläkeikäinen Brittipariskunta, mutta muuten oli kyllä hiljaista. Kävelykadut jotka epäilemättä muutaman kuukauden päästä kuhisevat elämää olivat aavemaisen autioita ja ravintolat hiiren hiljaisia. Osa kyllä oli auki, mutta vain muutama satunnainen turisti siellä täällä rannan tuntumassa pöydissä istui.

Muutenkin Pafos vaikuttaa kyllä olevan melkoinen pikku-Britania, joka on siirretty Lontoon sateesta etelän aurinkoon. joka ainut kuppila tarjoilee englantilaista aamiaista (jonka valmistuksessa mainostettiin käytettävän Britannialaisia raaka-aineita), Fish and Chipsejä ja muita kuningaskunnan hittituotteita. Lisäksi turistialueella ei paljon Kreikan kielen lukutaitoa tarvitse, kun kaikki tekstit kaupoissa ja kuppiloissa ovat lähtökohtaisesti englanniksi. Myös itse myymälät muistuttavat huimasti vaikkapa Lyndhurstin pikkukaupungin pääkadun putiikkeja, joten täytyy myöntää, että tuli häiritsevän kotoinen olo…

Perjantai-iltana ihmeteltiin auringon vajoamista punertavana pallona Välimereen (odotin että olisin kuullut sihauksen ja nähnyt höyryä, mutta ihan hiljaisesti tuo sinne vajosi), kuljettiin Paavalin jalanjäljissä, vierailtiin Kyproksen parhaiten säilyneessä kristittyjen Katakombissa, ja kävelyretken jälkeen suunnattiin nauttimaan yöstä tilavassa majapaikassamme. Lauantaina virkistävän uima-altaan testaamisen jälkeen suunnattiin sitten tutkimaan Pafoksen omaa historiaa vastapainoksi englantilaiselle kulttuurille. Toisin sanoen tutkailimme rauhassa Kato Pafoksen arkeologisia kaivantoja ja hienosti säilyneitä mosaiikkeja. Aivan rannan tuntumassa sijaitseva arkeologinen puisto on kyllä vierailemisen arvoinen kohde. Kaiken kaikkiaan siis hyvinkin onnistunut pikapyrähdys saaren länsiosiin.

Sunnuntai olikin sitten tyystin erilainen, mutta vähintään yhtä antoisa kokemus. Aamulla kävelimme keskustaan ja mielenkiinnolla odotimme matkaseuramme kohtaamista. Ylivoimainen enemmistö matkassa mukana olleista oli siis kotoisin Kamerunista ja yksi ranskalainen Erasmus-opiskelija oli minulle torstaina sanonut ehkä tulevansa – tämän lisäksi muuta emme etukäteen tienneetkään. Bussin lähdettyämme selvisi, että ranskalaisia oli ryhmässä kokonaisuudessaan puolisen tusinaa, jonka lisäksi muita ”eurooppalaisia” oli pari espanjalaista, yksi ruotsalainen, O ja minä. matka alkoi viihdyttävän vauhdikkaasti kun ryhmänvetäjät toivottivat meidät ei-kamerunilaiset lämpimästi tervetulleiksi kunniavierainaan, sanoivat että ”pyytäkää vain rohkeasti mitä haluatte niin me koitamme toteuttaa toiveenne parhaamme mukaan” ja johtivat joukkion afrikkalaishenkiseen vuorolauluun tunnelman nostattamiseksi :D

Kun päästiin pois tasankoalueelta, alkoivat maisemat avautua koko ajan vaan hienompina ympärillämme ja matka taittui rattoisasti matkanjohtajien silloin tällöin vinkkaillessa mitä missäkin suunnassa pitäisi näkyä. Eipä aikaakaan kun pysähdyttiin ensimmäiseen upean idylliseen vuoristokylään nauttimaan näkymistä, verryttelemään jalkoja ja tutustumaan paikalliseen vanhaan ortodoksikirkkoon samalla kun teimme paremmin tuttavuutta matkaseurueemme muiden jäsenten kanssa. Pian matka kuitenkin jatkui kohti Kyproksen huippukohtaa. Ihmisten naamat liimaantuivat tiiviimmin ikkunalaseihin kiinni, kun ensimmäiset valkoiset räpäkkeet alkoivat ilmestyä tienvarren metsiköihin – lunta! Totta se oli. Olin jo ehtinyt tottua ajatukseen, että seuraavan kerran näen lunta joskus ensi syksynä. Toki tiesin että Trodoksella näin talvisaikaan sen verran lunta on, että jopa pieni hiihtokeskus on sinne kyhätty, mutta en ajatellut pääseväni sitä näin mukavan retken puitteissa näkemään. Mutta pääsinpähän! Lopulta pysähdyimme saaren korkeimman kohdan, Olympos-vuoren, huipun tuntumaan Trodos Squarelle, söimme matkan hintaan sisältyneitä herkullisia eväitä, ja lähdimme porukalla ihmettelemään maisemia ja lunta. Osa porukasta laski loskaisissa rinteissä persmäkeä ja yhdessä kiivettiin yhdelle kiviselle huipulle henkeäsalpaavan maiseman äärelle ottamaan yhteiskuvia ja hulluttelemaan.

Aikamme raikkaasta vuoristoilmasta, upeista maisemista ja hyvästä seurasta nautittuamme lähdettiin paluumatkalle, jonka aikana pysähdyttiin toisessa erittäin idyllisessä – joskin perin hiljaisessa – vuoristokylässä. Väestökato on tätäkin kylää koetellut saaren suurimpien kaupunkien vetäessä väkeä puoleensa työpaikkojen ja muiden mahdollisuuksien perässä. Kesäisin ilmeisesti elämä kylässä kuitenkin lisääntyy, kun kesäasukkaat hakeutuvat turvaan Nikosia polttavilta helteiltä raikkaampaan vuoristoilmaan. Piipahdimme kylän komeaa kirkkoa ihmettelemässä, sekä pikavisiitillä pienessä Bysantti-museossa, jossa oli näytillä etenkin ortodoksista kirkkotaidetta lähiseuduilta sekä vähän kauempaakin. Hyödynsimme myös paikallisen hotelli-ravintolan saniteettitiloja, ja sen verran ystävällistä ja vieraanvaraista oli meitä WC-loisia kohtaan osoitettu käytös, että jäin ihan tosissani harkitsemaan tarjoilijan pyyntöä tulla käymään uudestaan ja ruokailla – tai vaikka yöpyä – heidän hoteissaan. Kylästä lähdettyä bussissa saimme vielä kuunnella matkanjohtaja L:n kaunista laulua, ja yhteisen (tosin ranskankielisen) kristillisen ylistys/kiitoslaulun jälkeen illan hämärtyessä uni tuli ja kuittasi suurimman osan väsyneistä matkaajista (allekirjoittaneen mukaan lukien; luonnollisesti). Bussin reitti sattui kulkemaan kotimme ohi, joten ystävällinen kuskimme tipautti meidät kyydistä lähes kotiovelle – Ja perin mukava viikonloppu oli purkitettu.

Nyt on siis taas palattu opiskelijan arkeen ja tiistai-ilta alkaa olla lopuillaan. Tästä ei ole mainitsemisen arvoista kerrottavaa, joten lopetan tähän. Koetan taas palailla näppäimistön ääreen kun on uusia seikkailuja koettu. Tulipahan kirjoitettua taas ihan mojovan mittainen teksti tänne blogiin… Kuvia Pafokselta voitte tällä erää katsella O:n romaniankielisestä entrystä.

I.

Paphos

Ne-am asezat cuminti in fata calculatoarelor si pregatim rapoarte pentru cei de acasa. De cand tot incercam.. :)

Martea e oricum o zi de relaxare, nu am cursuri deloc iar I. are doar de la 6 la 9 seara, e zi de curatenie si de lenevit in pat pana la ore penibile (azi mi-am facut cafeaua la 1)...

Weekendul trecut am tot fost plecati de acasa, vineri si sambata am fost in Paphos iar duminica am fost intr-o excursie in muntii Trodos. Asta e partea buna a Ciprului, e asa mica insula ca poti ajunge intr-o zi la mare si a doua zi la munte (si-napoi acasa spre seara). Mai problematic ar fi cu deplasarea, dar intre orasele principale (Paphos, Larnaca, Limasol si of course Nicosia) sunt autobuze si nici nu sunt scumpe, iar in rest speram sa putem inchiria o masina la un moment dat, pentru a explora si colturi in care nu exista trasee de autobuz.

In Paphos (sau Pafos) am ajuns cu un autobuz din Nicosia in care ne-am intalnit si cu alti colegi Erasmus de-ai lui I., care erau si ei intr-o escapada de un weekend la plaja. Am jucat cate ceva pe drum si s-au mirat cum de nu avem cu noi provizii de bere :D... iar noi ne-am mirat cum de ei au :)) De, nu e de ajuns sa fii Erasmus ca sa (re)incepi sa bei alcool la orice ora din zi sau din noapte...

Odata la destinatie ne-am despartit de colegi, care aveau cazare in partea opusa a orasului si am ajuns intr-un final la hotel, dupa ce pe drum am inceput sa ne deparasam de straturile de haine pe care le carasem, geci si hanorace... ca cepele, nu alta, si nici ca am mai folosit gecile timp de 2 zile. Cazarea am avut-o la un hotel cu piscina (ceea ce nu e mare realizare, cred ca toate hotelurile de pe litoralul cipriot au piscina) si posibilitati de gatit in camera (ceea ce iar nu a fost de mare ajutor, ca nu am stat noi sa gatim in cele 24 de orecat am fost in Pafos), insa la ce vroiam sa ajung e ca pretul camerei a fost de 10,50 euro (pretul normal era de 90 euro/noapte). Pentru amandoi, nu de persoana. Pur si simplu nu pot intelege cum pot hotelurile sa ramana pe piata si sa functioneze normal cu asemenea preturi. De ce a fost asa de ieftin se explica usor, aici e inca iarna, pana la sfarsit de martie majoritatea restaurantelor si teraselor sunt inchise, e relativ pustiu in statiune. Daca nu ar avea reduceri asa mari ar avea si mai putini clienti sau nu ar avea deloc...

Hotelul Paphiessa

Camera noastra in Paphos

Ca la mare... ne-am plimbat pe faleza, I. a facut si baie desi nu era nimeni nici macar la plaja (deja nu ma mai mira, cred ca nici pe voi), am admirat apusul - care nu a avut nimic spectaculor in sine, insa am chinuit camera pentru asta, am facut vreo 30 de poze doar incercand sa gasim lumina cea mai buna :P... si ne-am plimbat prin orasel pana am dat de catacombele lui Solomon. Nu pot sa pun poze de acolo, pentru ca era asa de intuneric ca nu se intelege nimic din ele, dar faptul ca eram pe intuneric in catacombe a avut un farmec aparte, coborand scarile de piatra abrupte sperand sa nu ne rupem picioarele pe acolo si descoperind inca o camera, si mai adanc in stanca, si inca una si tot asa :P

Dimineata ne-am inceput-o la cafea si mic dejun la marginea marii...

yummy...

... si pe urma am vizitat centrul arheologic din Paphos (Kato Paphos), celebru in Cipru pentru mozaicurile sale... exact, chetre... :)))

Oricum, Paphos a fost minunat, vremea superba si nici nu ne putem inchipui prin ce trec finlandezii nostri zilele astea cu temperaturi de -25 cand noi suntem la 17-20 grade... iarna pare deja un vis indepartat, sau un cosmar de care nu vrem sa ne amintim prea curand... :)

Despre Trodos va povestesc maine, sau daca stiti finlandeza mutati-va pe tag-ul "suomeksi" ca I. are randament in seara asta si scrie povesti multe si frumoase... eu m-am luat deja cu FB-ul si mai am vreo 2 mailuri de raspuns... dar ati prins ideea :)

Cu respect,
O.

Duminica seara...

Am vrut mult sa va povestesc ce am facut weekend-ul asta, dar ramane pe altadata, cat de curand, promit...

In seara asta insa am vorbit cu R. pe Facebook si mi s-a facut iar dor de Iasi si de toti de acolo. R. tocmai a impinit 23 de ani (again!, but who's counting?!), finutul face 6 luni marti, gemenele au trecut deja de 6 luni acum o saptamana, bunica se indreapta promitator spre suta... mama, tata, frate-miu, nasii, prietenii, familia de la P...

Va pup pe toti cei care v-ati ratacit si pe pagina asta, sa aveti o saptamana mai buna decat sperati si sa nu va fie dor...

O.

First pictures from Nicosia

Some photos from our neighbourhood and around town.

Muutamia kuvia kotikolomme ympäristöstä ja kaupungilta.

Cateva poze din imprejurimi si din centrul vechi.

Sitruunapuu meidän kadulla, Lemon tree on our street, Lamai pe strada noastra

Pohjois-Nicosialaisen talon katolla liehuvat Turkin ja tunnustamattoman Pohjoiskyproksen Turkkilaisen Tasavallan liput. Flags of Turkey and unrecognized TRNC (Turkish Republic of Northern Cyprus) flying on the roof of a building in Northern Nicosia. Steagurile Turciei si al Republicii Turce a Ciprului de Nord, pe acoperisul unei case in Nícosia de Nord.

Sisänäkymä Selimiye moskeijasta Phojois-Nicosiassa (alunperin Pyhän Sofian katedraali, rakennettu 1208-1326). The inside view of Selimiye Mosque in North-Nicosia (originally St. Sophia Cathedral, built in 1208-1326). Vedere din interiorul moscii Selimiye in Nicosia de Nord (Initial Catedrala Sf Sofia, construita in 1208-1326).

Appelsiinipuu kadun varressa. An orange tree on a street. Un portocal pe strada.

Luostarin ulkoseinä lähellä kotia. An outside wall of a monastery close to out home. Manastire din apropierea casei noastre.

Luostarin puutarha. The garden of the monastery. Gradina manastirii

Sama puutarha. Same Garden. Aceeasi Gradina.

Sama luostari. Same monastery. Aceeasi manastire.

Büyük Han. Phjois-Nicosia, North Nicosia, Nicosia de Nord.

 

Elämää Nicosiassa ja selviytymistaistelua liikenteessä

Viikot täällä Kyproksen jaetussa pääkaupungissa ovat alkaneet vieriä sitä tahtia, että ei ole tullut blogiin kirjoitelta...suomenkielinen sisältö on jäänyt tältä saarelta puuttumaan kokonaan, mutta tähän asiaan koetetaan saada nyt vähän korjausta :)

Kokonaisuudessaan olen viihtynyt ihan mainiosti täällä, ja puolitoista viikkoa sitten päästiin asettumaan jo enemmän vakavissaan aloilleen, kun O. lennähti tälle välimeren saarelle ja päästiin muutamaan "omaan kotiin". Kysessä on siis kokolias talo, jota meidän lisäksi asuttaa pari englantilaista kaveria ja yksi romanialainen tyttö O:n koulusta. Meillä on oma iso huone, kattoterassi ja kylppäri. Alakerran oleskelutilat ja keittiö jaetaan, mutta mikäs on jakaessa kun on mukavat kämppikset. Nyt alkaa muutenkin asumisen suhteen kaikki olla mallillaan, kun saatiin patisteltua paikallisen nettifirman miehiä sen verran, että saatiin yhteydet auki ja kaapeli-TV kaupan päälle. Pääseepähän katselmaan hiihtourheilua Eurosportilta jos sille tuntuu. Sillä tavoin ainakin muistaa, että jossain päin maailmaa on vielä lunta. Täällä kun on tuommoinen keväinen/syksyinen keli (päivästä riippuen, tänään syksyinen kun on vähän sateista). Vaikka ulkolämpötilat keikkuukin 15 asteen nurkilla, niin lämmöstä ei pääse paljon nauttimaan, kun sisälämpötilat ovat samaa luokkaa. Välillä nahkitaan tilanteeseen helpotusta käyttämällä ilmastointilaitetta lämmittimenä, mutta aika onneton vehje se on siihen tarkoitukseen siinä mielessä, että heti kun pistää töhöttimen pois päältä niin huoneen lämpötila sukeltaa takaisin tasoihin ulkolämpötilan kanssa. Mutta mutta, muutamassa viikossa pitäis alkaa kelien lämmetä ja pian varmaan tarkenee jo turhankin hyvin...

Sitten siitä liikenteestä ja liikkumisen taistelusta, kun kerran otsikossa lupasin. Kypros tuntuu olevan siitä erikoinen maa ja Nicosia erikoinen kaupunki, että lähtöoletuksena on että kaikilla on auto, ja sitä käytetään kaikkiin matkoihin, jotka ylittävät pari sataa metriä. Tästä johtuen kaupungin sisäinen bussiliikenne tuntuu olevan paikallisille outo ja vieras asia :) Esimerkiksi sitä, että joku saattaisi tarvita bussikyytiä kaupungin laidalta toiselle vielä iltaseitsämän jälkeenkin, ei pidetä mahdollisuuksien rajoihin mahtuvana ilmiönä... Tämä tietysti tuottaa tiettyjä hankaluuksia vaihto-opiskelijalle, jolla loppuu tunnit klo 21 n.10km:n päässä kotoa. No, tilanne pelastui kuitenkin kätevästi sillä että kreikan kurssin opettaja asuu lähistöllä ja tarjoaa minulle kyydin kotiin aina iltaisin. Pari kertaa olen tosin myöhästynyt tunneilta päiväsaikaankin sen takia, että aikataulun mukaista bussia ei vain yksinkertaisesti ole ilmaantunut. Kaikkeen kyllä tottuu ja kokonaisuudessaan hyvin täällä on selvitty. Toivotan Nicosian kaupungille ja bussitoiminnasta vastaavalle yritykselle onnea ja menestystä "näytetään kyproslaisille että yksityisautoilu ei ole ainut mahdollisuus liikkua kauemmas kuin sängystä jääkaapille" -operaation kanssa :D Omaa sydäntäni ainakin lämmittää kovasti kun bussissa on ihmisiä niinkin paljon, että lähes puolella tuoleista istuu joku. Saattaa olla turhan optimistista toivoa, että näiden kuukausien aikana ehtisin nähdä sellaisen ihmeen kuin bussi, jossa osa matkustajista joutuisi seisomaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Yksityisautoilun kiistämätön ylivalta ei siis tietenkään tarkoita ainoastaan sitä ,että aloitteleva bussiliikenne on kohtalaisen harvaa ja hiljaista. Toinen selkeä seikka, josta asian huomaa on se, että peltiruunien lisäksi kaduilla eivät liiku muut kuin kulkukissat ,vaihto-oppilaat ja ne maahanmuuttajat, jotka eivät ole vielä ehtineet / saaneet kasaan riittäviä varoja ostaa autoa. Tämän seurauksena muun muassa jalkakaytävin rakentaminen etenkin pienempien katujen reunoihin ja jalankulkijoiden valo-opasteiden asentaminen muutoin liikennevalo-ohjattuun risteykseen on kaupunkisuunnittelussa nähty tarpeettomaksi :D Tämä tekee jalankulkija elämän huomattavasti jännittävämmäksi, mikä monella tapaa lisää mielenkiintoa päivittäiseen elämään. Mielestäni on mukavaa, että kaupunki tarjoaa tällaisen mahdollisuuden harjoittaa liikennepujottelua ja hioa aistejaan ekä tarkkaavaisuutta äärimmilleen arkipäiväisissä tilanteissa...

Esimerkkinä liikenneasenteista voisin mainita tilanteen, jossa kysyimme minimarketin myyjältä ohjeita lukkosepän luo. Ystvällinen nainen kertoi meille, että tietää vain yhden avainpalveluja tarjoavan liikkeen sillä kadulla, ja kun hänelle selvisi, että emme ole liikkeellä autolla, hän totesi "But are you on FOOT, but it's very far away, it is like 15 minutes on foot!!" Eli eli, 15 minuutin kävelymatka on rilusti mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella, miten kukaan voisi kuvitellakaan tekevänsä sellaisen urakan jalkapatikassa :D :D

No, hyvin tuosta silloisen kämmpäkaverin Lorenzin kanssa selvittiin, mutta keski- ja pohjoiseurooppalaisina olemmekin tottuneet vaeltamaan mitä älyttömämpiä taipaleita apostolin kyydillä (osuva vertaus siinä mielessä, että kun alkuperäiset apostolit tällä saarella liikkuivat, niin tuskin oli moottoroituja αυτοκίνητο:ja läytettävissä). Mutta mutta, kuten sanoin pärjäty on. En tiedä voiko tätä liikenneasiaa nyt kovin suurena kulttuurishokkina pitää. Pakko on kyllä myöntää, että ottean huomioon muualla Euroopassa kukoistavan julkisen liikenteen ahkeran lobbaamisen, en tällaista tilannetta odottanut EU-valtion pääkaupungista löytäväni. Epäilen kuitenkin, että EU:lla on sormensa pelissä siinä, että täällä ilmeisen aktiivisesti pyritään bussiyhteyksiä availemaan.

Liikenteen lisäksi Nicosia on tietysti erittäin mielenkiintoinen kaupunki siinä mielessä, että se on Euroopan - ja taitaa olla jopa maailman - ainoa jyrkästi kahtia jaettu pääkaupunki. Kaupungin keskustan läpi kulkee niin sanottu kuollut vyöhyke, jossta talot ovat rapistuneet rauniokasoiksi sitten vuoden 1974, josta lähtien saaren pohjoinen kolmannes on ollut turkkilaisjoukkojen miehityksen alaisena. Viimeaikoina tapahtuneen poliittisen kehityksen johdosta pohjoispuolella vieraileminen on kuitenkin nykyään vaivatona, ja pari kertaa olen jo ehtinyt pohjois-Nicosiassa piipahtamaan. Rajanylitys tapahtuu helposti - muuta ei tarvita kuin voimassa oleva passi, jota nättää tarkastuspisteillä molempien osapuolten poliiseille. TRNC:n (eli Turkkilaisen Pohjoiskyproksen Tasavallan) tarkastuskojulla pitää sen lisäksi täyttää ilmainen "viisumi", johon virkailija sitten lyö leiman sille puolelle siirryttäessä ja sieltä poistuttaessa.

Innolla siis odotan, että pääsen sen puolen aluetta laajemmalti tutkimaan. Paljon nähtävää on tietysti myös tällä eteläisellä puolella, koska toistaiseksi en siis saapumisen jälkeen ole Nicosian ulkouolella ehtinyt vierailla. Muutaman tunnin päästä on tosin edessä herkullisia kulttuurisia kokemuksia, kun menemme isolla porukalla nautiskelemaan pöydän täydeltä kyproslaisia perinneherkkuja erääseen keskustan tavernaan :)

No niin, johan tässä tuli jonkin verran olosta ja elosta kertoiltua. Koetan taas kirjoitella lisää tektiä tänne virtuaalimaailmaan kunhan olen saanut lisää kokemuksia kasaan täällä välimerellisessä reaalimaailmassa.

I.

Pieton in Nicosia

Azi era cat pe ce sa raman sub o masina. Nu, nu va speriati, nu am fost expusa nici unui pericol major, am zis ”cat pe ce” :D Numai ca intr-adevar, in Nicosia (si presupun ca afirmatia poate fi generalizata pentru intreaga insula) e o aventura sa fii pieton!

Nu numai ca trotuarele sunt o raritate, dar trecerile de pietoni sunt un concept indepartat de cultura cipriota, semafoare exista doar pentru masini si, colac peste pupaza, mai circula si pe partea stanga a soselei... Iar pentru un pieton continental de meserie cum sunt eu, cele de mai sus combinate cu castile de la mp3-player in urechi mi-au dat azi o emotie pe care banuiam de ceva timp ca o sa o am, insa pe care nu o doresc nimanui. Norocul (meu, si poate si al soferului respectiv) a fost ca a avut prezenta de spirit sa ma claxoneze, asta pentru ca eu ma asigurasem la traversare, dar pe sensul invers de mers!

In Nicosia, singurii pietoni care pot fi vazuti sunt studentii straini si copiii care nu sunt luati de parinti de la scoala. In rest, toata lumea se deplaseaza cu masina. Pana si autobuzele, alea putine si care vin cand si daca au soferii chef in ziua respectiva, sunt noi introduse, Nicosia dezvoltandu-si abia de unul-doi ani incoace sistemul public de transport in comun. Deja nu mai are nici un farmec nici faptul ca exista statii de autobuze marcate pentru autobuze care nu sunt introduse inca, dar in care opresc autobuze care nu sunt marcate. E o loterie constanta, nu ne lasa sa ne plictisim deloc… Saptamana trecuta am luat si un noi un asemenea autobuz (toate noi si impecabile, btw) si pe o distanta de peste 10 km, ca atat era toata cursa, am fost singurii pasageri! :D A, si programul li se termina la ore incredibil de neconvenabile, dupa 5-6 seara existand poate autobuze dar nu pe ruta folosita de I. cand termina cursurile la 9 seara 4 zile pe saptamana.

A propos de asta, umbla vorba ca un student suedez si-a asteptat autobuzul o bucata de timp, dupa care a mers la un birou pentru studentii straini, a dat telefon la numarul general pentru contactarea firmei de transport si a urlat la aia ca el ISI VREA AUTOBUZUL. Care autobuz s-a executat imediat si a venit sa-l ia pe nemultumitul client de unde era. :DDDDDDDDD

Tot zilele trecute I. a asteptat autobuzul vreo jumatate de ora, dupa care a oprit o tipa dintr-o masina la semafor, intreband-o daca a vazut vreodata vreun autobuz in zona aceea. Tipa nu a stiut sa raspunda, insa s-a oferit sa-l duca la scoala (unde era deja in intarziere!)… deci nu ne putem plange ca nu suntem tratati preferential in Cipru :)…

O.