Elämää Nicosiassa ja selviytymistaistelua liikenteessä

Viikot täällä Kyproksen jaetussa pääkaupungissa ovat alkaneet vieriä sitä tahtia, että ei ole tullut blogiin kirjoitelta...suomenkielinen sisältö on jäänyt tältä saarelta puuttumaan kokonaan, mutta tähän asiaan koetetaan saada nyt vähän korjausta :)

Kokonaisuudessaan olen viihtynyt ihan mainiosti täällä, ja puolitoista viikkoa sitten päästiin asettumaan jo enemmän vakavissaan aloilleen, kun O. lennähti tälle välimeren saarelle ja päästiin muutamaan "omaan kotiin". Kysessä on siis kokolias talo, jota meidän lisäksi asuttaa pari englantilaista kaveria ja yksi romanialainen tyttö O:n koulusta. Meillä on oma iso huone, kattoterassi ja kylppäri. Alakerran oleskelutilat ja keittiö jaetaan, mutta mikäs on jakaessa kun on mukavat kämppikset. Nyt alkaa muutenkin asumisen suhteen kaikki olla mallillaan, kun saatiin patisteltua paikallisen nettifirman miehiä sen verran, että saatiin yhteydet auki ja kaapeli-TV kaupan päälle. Pääseepähän katselmaan hiihtourheilua Eurosportilta jos sille tuntuu. Sillä tavoin ainakin muistaa, että jossain päin maailmaa on vielä lunta. Täällä kun on tuommoinen keväinen/syksyinen keli (päivästä riippuen, tänään syksyinen kun on vähän sateista). Vaikka ulkolämpötilat keikkuukin 15 asteen nurkilla, niin lämmöstä ei pääse paljon nauttimaan, kun sisälämpötilat ovat samaa luokkaa. Välillä nahkitaan tilanteeseen helpotusta käyttämällä ilmastointilaitetta lämmittimenä, mutta aika onneton vehje se on siihen tarkoitukseen siinä mielessä, että heti kun pistää töhöttimen pois päältä niin huoneen lämpötila sukeltaa takaisin tasoihin ulkolämpötilan kanssa. Mutta mutta, muutamassa viikossa pitäis alkaa kelien lämmetä ja pian varmaan tarkenee jo turhankin hyvin...

Sitten siitä liikenteestä ja liikkumisen taistelusta, kun kerran otsikossa lupasin. Kypros tuntuu olevan siitä erikoinen maa ja Nicosia erikoinen kaupunki, että lähtöoletuksena on että kaikilla on auto, ja sitä käytetään kaikkiin matkoihin, jotka ylittävät pari sataa metriä. Tästä johtuen kaupungin sisäinen bussiliikenne tuntuu olevan paikallisille outo ja vieras asia :) Esimerkiksi sitä, että joku saattaisi tarvita bussikyytiä kaupungin laidalta toiselle vielä iltaseitsämän jälkeenkin, ei pidetä mahdollisuuksien rajoihin mahtuvana ilmiönä... Tämä tietysti tuottaa tiettyjä hankaluuksia vaihto-opiskelijalle, jolla loppuu tunnit klo 21 n.10km:n päässä kotoa. No, tilanne pelastui kuitenkin kätevästi sillä että kreikan kurssin opettaja asuu lähistöllä ja tarjoaa minulle kyydin kotiin aina iltaisin. Pari kertaa olen tosin myöhästynyt tunneilta päiväsaikaankin sen takia, että aikataulun mukaista bussia ei vain yksinkertaisesti ole ilmaantunut. Kaikkeen kyllä tottuu ja kokonaisuudessaan hyvin täällä on selvitty. Toivotan Nicosian kaupungille ja bussitoiminnasta vastaavalle yritykselle onnea ja menestystä "näytetään kyproslaisille että yksityisautoilu ei ole ainut mahdollisuus liikkua kauemmas kuin sängystä jääkaapille" -operaation kanssa :D Omaa sydäntäni ainakin lämmittää kovasti kun bussissa on ihmisiä niinkin paljon, että lähes puolella tuoleista istuu joku. Saattaa olla turhan optimistista toivoa, että näiden kuukausien aikana ehtisin nähdä sellaisen ihmeen kuin bussi, jossa osa matkustajista joutuisi seisomaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Yksityisautoilun kiistämätön ylivalta ei siis tietenkään tarkoita ainoastaan sitä ,että aloitteleva bussiliikenne on kohtalaisen harvaa ja hiljaista. Toinen selkeä seikka, josta asian huomaa on se, että peltiruunien lisäksi kaduilla eivät liiku muut kuin kulkukissat ,vaihto-oppilaat ja ne maahanmuuttajat, jotka eivät ole vielä ehtineet / saaneet kasaan riittäviä varoja ostaa autoa. Tämän seurauksena muun muassa jalkakaytävin rakentaminen etenkin pienempien katujen reunoihin ja jalankulkijoiden valo-opasteiden asentaminen muutoin liikennevalo-ohjattuun risteykseen on kaupunkisuunnittelussa nähty tarpeettomaksi :D Tämä tekee jalankulkija elämän huomattavasti jännittävämmäksi, mikä monella tapaa lisää mielenkiintoa päivittäiseen elämään. Mielestäni on mukavaa, että kaupunki tarjoaa tällaisen mahdollisuuden harjoittaa liikennepujottelua ja hioa aistejaan ekä tarkkaavaisuutta äärimmilleen arkipäiväisissä tilanteissa...

Esimerkkinä liikenneasenteista voisin mainita tilanteen, jossa kysyimme minimarketin myyjältä ohjeita lukkosepän luo. Ystvällinen nainen kertoi meille, että tietää vain yhden avainpalveluja tarjoavan liikkeen sillä kadulla, ja kun hänelle selvisi, että emme ole liikkeellä autolla, hän totesi "But are you on FOOT, but it's very far away, it is like 15 minutes on foot!!" Eli eli, 15 minuutin kävelymatka on rilusti mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella, miten kukaan voisi kuvitellakaan tekevänsä sellaisen urakan jalkapatikassa :D :D

No, hyvin tuosta silloisen kämmpäkaverin Lorenzin kanssa selvittiin, mutta keski- ja pohjoiseurooppalaisina olemmekin tottuneet vaeltamaan mitä älyttömämpiä taipaleita apostolin kyydillä (osuva vertaus siinä mielessä, että kun alkuperäiset apostolit tällä saarella liikkuivat, niin tuskin oli moottoroituja αυτοκίνητο:ja läytettävissä). Mutta mutta, kuten sanoin pärjäty on. En tiedä voiko tätä liikenneasiaa nyt kovin suurena kulttuurishokkina pitää. Pakko on kyllä myöntää, että ottean huomioon muualla Euroopassa kukoistavan julkisen liikenteen ahkeran lobbaamisen, en tällaista tilannetta odottanut EU-valtion pääkaupungista löytäväni. Epäilen kuitenkin, että EU:lla on sormensa pelissä siinä, että täällä ilmeisen aktiivisesti pyritään bussiyhteyksiä availemaan.

Liikenteen lisäksi Nicosia on tietysti erittäin mielenkiintoinen kaupunki siinä mielessä, että se on Euroopan - ja taitaa olla jopa maailman - ainoa jyrkästi kahtia jaettu pääkaupunki. Kaupungin keskustan läpi kulkee niin sanottu kuollut vyöhyke, jossta talot ovat rapistuneet rauniokasoiksi sitten vuoden 1974, josta lähtien saaren pohjoinen kolmannes on ollut turkkilaisjoukkojen miehityksen alaisena. Viimeaikoina tapahtuneen poliittisen kehityksen johdosta pohjoispuolella vieraileminen on kuitenkin nykyään vaivatona, ja pari kertaa olen jo ehtinyt pohjois-Nicosiassa piipahtamaan. Rajanylitys tapahtuu helposti - muuta ei tarvita kuin voimassa oleva passi, jota nättää tarkastuspisteillä molempien osapuolten poliiseille. TRNC:n (eli Turkkilaisen Pohjoiskyproksen Tasavallan) tarkastuskojulla pitää sen lisäksi täyttää ilmainen "viisumi", johon virkailija sitten lyö leiman sille puolelle siirryttäessä ja sieltä poistuttaessa.

Innolla siis odotan, että pääsen sen puolen aluetta laajemmalti tutkimaan. Paljon nähtävää on tietysti myös tällä eteläisellä puolella, koska toistaiseksi en siis saapumisen jälkeen ole Nicosian ulkouolella ehtinyt vierailla. Muutaman tunnin päästä on tosin edessä herkullisia kulttuurisia kokemuksia, kun menemme isolla porukalla nautiskelemaan pöydän täydeltä kyproslaisia perinneherkkuja erääseen keskustan tavernaan :)

No niin, johan tässä tuli jonkin verran olosta ja elosta kertoiltua. Koetan taas kirjoitella lisää tektiä tänne virtuaalimaailmaan kunhan olen saanut lisää kokemuksia kasaan täällä välimerellisessä reaalimaailmassa.

I.