Nyt on sitten laajennettu kokemuskenttää Pohjois-Kyproksellakin Nicosian (eli Lefkosian eli Lefkosan) ulkopuolelle. Otsikon Pentakatilos on siis tuon pääkaupungin pohjoispuolella kulkevan vuorijonon nimi, jonka yli bussi meidät kuljetti matkallamme Kyreniaan eli turkkilaisittain Kirneen, joka sijaitsee kutakuinkin suoraan Nicosiasta pohjoiseen meren rannalla.
Vaikka monet Kyproksen Kreikkalaiset kovasti varoittelevatkin Pohjois-Kyprkosen vaarallisuudesta, ei mitään siihen viittaavaakaan ole havaittavissa alueella matkattaessa. Ainakin Nicosiassa opiskelevat vaihtarit yleensä ottaen reissaavat alueelle vähän väliä, eikä korviini ole kantautunut että kukaan olisi törmännyt minkäänlaisiin -turvallisuuteen tai muuhun liittyviin - ongelmiin alueella. Itse asiassa tilanne tuntuu olevan kutakuinkin päinvastainen. Meidänkin päiväretkemme oli hyvin onnistunut ja paikalliset ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Saattaahan tietysti olla, että Kreikkalaisiin/Kyproksen Kreikkalaissiin ei TRNC:n alueella suhtauduttaisi yhtä myönteisesti kuin muualta saapuneisiin matkaajiin, mutta turisteilla ja reppureissaajilla ei mielestäni Pohjois-Kyproksella ole tavallisuudesta poikkeavia huolenaiheita. Matkailijoiden informaatiopalvelujen ja hyvien ilmaisten karttojen perusteella Pohjois-Kyproskoettaa toden teolla panostaa turismiin, joka olisikin varmasti tervetullutta hataran julkisen taloudenvaivaamille asukaille.Tottakai Kyproksen kreikkalaisväestön pelot ja ennakkoluulot ovat historian valossa ymmärrettäviä, mutta varoituksia kuunnellessa on hyvä muistaa, että ylivoimainen enemmistö varoittelijoista ei ole juurikaan pohjoisen puolelle nokkaansa tuikannut.
Sitten pari sanaa ite Kyrenian kaupungista. Ylivoimaisesti merkittävin ja vaikuttavin nähtävyys tässä idyllisessä merenrantakaupungissa on sen massiivinen, Välimeren aaltojen hyväilemä linna aivan satama-alueen tuntumassa. Komea kivinen puollustusrakennelma on nähnyt niin hellenistisen aikakauden, ristiretket, venetsialaishallinon, ottomaanienkin hallintokauden, kuin brittiimperiuminkin, mutta on edelleen hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Matkailija saa rauhassa tutkia vanhoja käytäviä, torneja ja vankityrmiä, sekä sammuttaa tiedonjanoaan suurempiin saleihin pystytetyissä museoissa ja näyttelyissä. Sen lisäksi että linna itsessään on vaikuttava elämys, on sijainti maisemallisesti suorastaan silmiä hivelevä. Tornesita katsellessa pohjoispuolella avautuu turkoosinsininen meri tyrskyineen, länteen ja itään jatkuu rannikko vehreine kirkasvetisine poukamineen, ja eteläpuolella kaupungin takana maisemaa hallitsee massiivisen jyrkkärinteinen Pentadaktiloksen vuorijono. Ehdottomasti siis joka sentin arvoinen tuo pääsylippu Kyrenian linnaan (varsinkin kun opiskelijalta kustannukset olivat melkein kokonaisen Euron verran).
Linnansa lisäksi kaupunki on muutenkin mukava paikka viettää aurinkoista päivää kujilla käppäillen ja meri-ilmaa hengittäen. Rannan tuntumaan on viime vuosina alkanut nousta yhä enemmän kahviloita, hotelleja ja jopa joku yksittäinen kasino vierailijoita viihdyttämään, ja tähänkin aikaan vuodesta ainakin jokunen britti ja saksalainen oli tämän Kyproksen pohjoisrannikon helmen tarjonnasta eksynyt nautiskelemaan. Takastulomatkalla koetimme bussissa O.n kanssa miettiä ratkaisua Kyproksen ongelmaan. En uskalla ennustaa minkäänlaista muutosta, sen verran omiin menttaalisiin juoksuhautoihin molemmin puolin taidetaan olla linnoittautuneita, vaikka avoimempi yhteistyö varmasti pitkällä aikavälillä olisi kaikkien edun mukaista. Jos tahtoa vain olisi, niin toimiva ratkaisu voisi mielestäni olla esimerkiksi kahden autonomisen alueen liittovaltio, jossa paikallishallinnot voitaisiin pitää erillään, mutta rajavyöhykeestä voitaissin päästä eroon ja sen vaatimat resurssit vapautettaisiin muuhun käyttöön. Oli tilanne mikä tahansa, rajavyöhykkeen entistä laajempi avautuminen olisi varmasti kaikille hyödyksi. teoriassa se on mahdollista, kuten Euroopan toisella kolkalla sijaitseavan saaren - Irlannin - esimerkki osoittaa. Ei tilanne sielläkään ole helppo ollut (eikä jännityksetön vielä nytkään), mutta niin päoman kuin ihmistenkin liikkuminen on vaivatonta Ainoana esteenä saman tapahtumiselle Kyproksella on tietysti molemminpuolinen jääräpäisyys, joka suhtautuu kaikkiin yhteistyötä ehdottaviin epäluuloisesti pitäen näitä vastapuolen kätyreinä - valitettavasti.
Että sellaista päiväretken herättämää poliittista pohdintaa. Mielenkiintoinen saari tämä Kypros, niin maisemien kuin yhteiskuntansakin puoleen. Seikkailu jatkuu...
I.
No comments:
Post a Comment