Cyprus – Small Island, Big Experiences

The end is drawing near: my five months period as an inhabitant of this peculiar eastern Mediterranean island is very close to an end. In twelve ours I am going to leave behind the life in here and move on to face new challenges that the life will bring.

What to say about Cyprus in a brief blog post at the end of an era (albeit a short one at that). During my stay in here, a Cypriot colleague of mine from the university held a presentation about Cyprus referring to it as “the whole world captured on an island”. I would not go all the way to back this bold claim, since there certainly is a bunch of things in the “whole world” that cannot be found on this island. Functioning public transport (though I have to admit they are really working on bus lines and have made tangible progress while my stay in here), railways, insulated buildings, traffic discipline, ferry services to other countries, widely available high quality education, competition in energy markets, enforcement of human rights and labor law are some of the things that are often taken for granted in many other countries, but seem to be absent in the Cypriot society. On the other hand, it is certainly true that the island is and immensely diverse collection of different kind of natural landscapes and cultural phenomena. The location in the crossroads of civilizations and several millennia old history under different local powers and global empires has without a doubt left its mark on the island and the life in the present-day Cyprus.

Perhaps this is the main reason why the Cypriot culture is so difficult to grasp. Cyprus is a dish mixed up from so many differently flavored ingredients, that it is difficult to put one’s finger on the whole of it . This is the straw that the British colonial powers hung on to in their endeavors to keep the island on the leash of the empire when they claimed that the Cypriot culture does not exist. In this matter I beg to differ. With all the affiliations felt to the “parent” countries of Greece and Turkey (south and north of this divided island respectively), the pride of Lusignan, Venetian, and Crusades-related history and the controversial love felt for the latest colonial masters from the UK, the Cypriot culture may be a mixture of different influences and not many things may be in the strictest sense original, but the resulting mixture is certainly a unique one that cannot be found anywhere else on this planet. One intriguing result of this is watching how the country constantly balances the almost schizophrenic and contradictory aspects of its complex history in trying to make sense of its own national narrative. And of course, to add to the mix there are two narratives that are very different from each other: the Turkish Cypriot and the Greek Cypriot one.

What is more, the Cypriot nature seems to be in perfect concordance with the historical, political and cultural multiplicity of the island. For Example, when I first arrived in here it was quite a surprise for me to find out that there actually is a fully functioning ski resort on this island that is first and foremost famous for its hot sun and sandy beaches. Even though the Mt Olympus resort is open only a few weeks a year, it is a great manifestation of the immense variety of the Cypriot landscape. Not only do they host a ski resort, but Troodos Mountains are well worth visiting for the beautiful and well maintained mountain roads, surprising wildlife and breathtaking views. Neither is the Troodos range the only beautiful mountainous area in Cyprus. Kyrenia Range and the Pentadaktylos mountains in the North offer fantastic experiences for a traveler longing to feast his or her eyes on the beauties of nature as well. Mountainous areas (particularly in the North) are also a home to a host of interesting historical castles and other signs of the centuries old tumultuous history of the island. Even the very coast line, the number one selling point of the Cypriot tourism industry, is much more than the fantastic sandy beaches: caves, coves, rocks and dunes surrounded by the perfect clear blue and turquoise water are a sight that is hard to find anywhere in the world. In addition, even the sandy beaches are different from one another, the ends of the scale being the ultimate party beaches of Ayia Napa and practically deserted (though slightly dirty) sea turtle hatching place Golden Beach in the tip of the Karpasia peninsula in the Northern Cyprus.

So Cyprus, what can I say? Colorful, beautiful and interesting, sometimes lacking common sense and sometimes lacking in hospitality (that it allegedly always used to have), but still and because of all that, in one word: fascinating. If there is something I will regret on my deathbed, it will NOT be spending these months rubbing shoulders with this Mediterranean island.

I.

To my Erasmus family

Sitting on my terrace with a glass of red wine, thinking of my time in here and all of you... I now get what the big deal about Erasmus is, how close friendships come out in such a short period and how much we are going to miss each other. This place seems now like an Erasmus-BB-house, where people get voted out and the ones who are still in here think of the "departed" ones with regrets, missing them.... Now it's our turn to get on that plane and leave this controversial beautiful island behind.

It was my dream to come on Erasmus and it was well worth waiting for it for almost 7 years to happen, I've met spectacular people from Europe and beyond, some of you I'll probably meet again, some I'll meet for sure and some I'll most likely meet next week :P... but then there are the people I will never see again and who left a nice print on my heart, it was an honour to get to know all of you and to spend so many funny moments together. It's not so important to meet again, as it is to cherish the times we shared and know that whenever we might see each other again, it will be a blast!

For some it has been the first time away from home (yes, mums and dads, your children have done a brilliant job and nobody died of hunger in here :D) or the first time on his/her own and that is why we also became fast as close as family members. I am probably lucky that I get to take my best friend back home with me, it is easier for me to part, I guess, but I am very sad that this "extended camp-holiday" got to an end so suddenly... like yesterday we've had the orientation day, the first meze, the first birthday party and so on....

Tomorrow we board for another adventure and we will visit some amazing people we've met last summer and with whom we kept contact and we hoped to see again.... I'm really excited to spend some days in there and I guess this makes the transition slightly easier... But in any case, it is easy to keep in touch, Europe is like a bigger yard for us and if we only want it enough, we will meet again. The people made this Erasmus an experience I wish anyone would get a chance to live!

Without becoming a big cry-baby I hug you all and hope that life will offer you what you need and that you will enjoy every second of it just like we enjoyed these amazing months in here! Keep the spirit high and the spirits even higher, smile-smile-smile and love life! Remember, we will always have Cyprus and we will always have each other! If you're reading these lines and feel the same, leave some words as a comment, I would love to hear from all of you!

Our journey goes on, but you will always stay with us <3

O.

MM-jääkiekkohuumaa etäisissä kisakatsomoissa

O. kirjoitti aiheesta romaniaksi, niin täytynee minun täydentää sarjaa tällä sitten Finska språkilla… Suomen jääkiekko/kiäkieekko/jääkiakko –joukkueesta siis leipoutui viikko sitten maailmanmestari. Onnittelut leijonille! Kun mestaruuspokaali (poika tai kundi, aito tai kopio – ei mielestäni kovin merkityksellistä, sillä symbolistahan tässä on kysymys) matkasi siniristilipun maahan edellisen kerran kuusitoista vuotta sitten, katselin kypärien, mailojen ja hanskojen lentämistä ilmaan pelin päätteeksi siskoni ystävän luona yksikseni sohvalla istuskellessani. Tänä vuonna tunnelma oli hiukan toinen – kuten myös maantieteellinen sijainti.

Matka finaaliin oli kuitenkin pitkä ja jossain määrin myös kivinen, näin etäpenkkiurheilijankin näkökulmasta, joten käydään ensin läpi finaalia edeltäneiden viikkojen ja otteluiden kiekkokuvioita. Alkulohkon ensimmäisen pelin tulosten suhteen olin isäni tekstiviestitse toimittaman tiedon varassa, sillä avausviikonloppu vierähti perin vauhdikkaalla ja mukavalla opiskelijoiden viikonloppumatkalla Ayia Napaan. Suomi siis voitti 5-1 ja kisat lähtivät rivakasti käyntiin. Seuraavaa alkulohkon peliä päätimme mennä katsomaan täällä Nikosiassa paikalliseen pubiin. Itävaltalainen Erasmus-kaveri koetti löytää netistä mahdollisia kanavia, jotka peliä näyttäisivät, mutta ensimmäisen erän aikana meillä ei onnea ollut baarinpitäjän kovasta yrityksestä huolimatta. Lopulta suomalaiset isät astuivat jälleen kuvioon mukaan ja B:n isä viestitti että italiaanot näyttävät peliä Rai Sport 2:lla. Tämä kanava sitten löytyi ja pääsimme jännittämään pelin kulkua aina rankkareille asti, jossa Suomi lopulta vei kuin veikin voiton. Seuraavaan peliin (Suomi-Tšekki) suuntasimme samaan osoitteeseen, mutta tällä kertaa italialaisilla oli ilmeisesti tärkeämpää näytettävää, eikä mobiili-internetistä löytynyt apua siihen hätään. Kun samaan aikaan oli vieläpä menossa kuuma jalkapallon paikalliskamppailu, niin baarin sedältä meinasi hermo mennä outoja jäällä liukuvia miehiä omituisille pohjoisen ihmisille etsiessä, joten poistuimme paikalta vähin äänin. Lopulta kotosalla onneksi Internet toimi sen verran, että jonkin venäläisen nettisivun kautta sain kuvankin jotenkin näkymään - ainakin silloin tällöin.

Sitten koetti välisarjan aika. Edellisestä baarireissusta sisuuntuneena turvauduimme kotikatsomoon seuraavien kahden pelien kohdalla, ja jännää oli. Teknisesti jännättiin Internetin toimivuutta, jossa tuli melko selvä voitto (lue: suht selkeä kuva), ja sitten itse pelejä. Suomi-Saksa peliä katsottiin ystävämme jääkiekkoensikertalaisen J:n kanssa, ja Venäjä-peliä kotosalla Suomi-katsomossa B:n ja englantilaiskämppiksemme F:n hyvässä seurassa. Kuten kiekkoa seuranneet tietävät, jännitystä riitti sillä taas oltiin tappiolla ja lopulla voitettiin rankkareilla, molemmissa peleissä! Siinä välissä vierähti Slovakia-peli, jonka ensimmäistä erää lähinnä kuuntelin Radio Suomen nettilähetyksestä ennen yksiin juhliin lähtöä, kun kaistanleveys ei riittänyt toimivaan kuvalliseen yhteyteen. Kävellessäni kansainvälisen ystäväjoukon kanssa kohti juhlapaikkaa, kuulin kadun toiselta puolen huudettavan nimeäni. Kun pääsin lähemmäksi, kantautuvan äänen joukkoon alkoi eksyä jokunen kirosana. Veikkaustoimistoon päästyäni tajusin, että kyseessä oli slovakialainen Erasmus-kaveri, joka kieltäytyi tervehtimästä (leikillään tietysti). kolmas erä oli lopuillaan ja Suomi oli juuri siirtynyt 2-1 (myös ottelun loppulukemat) johtoon Slovakian jo johdettua ottelua.

Niin pohjoisen leijonaurhot olivat raivanneet tiensä pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui Norja. Teimme taustatutkimusta useammalla taholla ja suuntasimme alkulohkosta tuttuun baariin erinäisten kanavavaihtoehtojen kanssa. Lopulta löysimme parikin kanavaa, joista ottelua näytettiin ja valitsimme saksankielisen. Valinta oli looginen, sillä tällä kertaa kisakatsomossa oli useampi saksalainen ja itävaltalainen toveri. Norja-peli siis voitettiin että heilahti, ja seuraavana oli vuorossa välierä Venäjää vastaan. Kun olimme vihdoin löytäneet luotettavan saksalaisen lähteen kisojen suremiseen, oli kisakatsomoksi helppo valita sama paikka. Tälläkin kertaa katsomo oli perin kansainvälinen ja joukkoon mahtui muun muassa englantilaistyttö ja kyproslaispoika, jotka eivät mokoman lajin säännöistä olleet perillä, saati että olisivat ennen kokonaista ottelua katsoneet. Granlundin ilmaveiviä kuitenkin osattiin arvostaa aiemmista kokemuksista riippumatta! Joukossa oli myös yksi venäläistyttö, joka ei onnekseen kuitenkaan ollut suuri jääkiekkofani, joten tappio ei ilmeisesti kovin pahasti kirvellyt. Sen sijaan baarin toisessa nurkassa meteliä pitävän venäläisryhmän huudot olivat hänen mukaansa tuskastuneiden kiroilujen sävyttämiä…

Lopulta koitti finaalin aika ja jo tutuksi tullut kisakatsomo oli täydempi kuin koskaan aikaisemmin. Vajaan parinkymmenen opiskelijan joukkoon mahtui väkeä Englannista, Espanjasta, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Italiasta, Romaniasta sekä tietysti Suomesta. Suomalaisia oli meidän purukassamme yhteensä kutakuinkin tasan seitsemän ja puoli (O:n ollessa se puolikas), minkä lisäksi yksi meille tuntematon suomalaismies seurasi ottelua samalta ruudulta. Nytkin joukkoon mahtui ainakin yksi jääkiekkoneitsyt, Espanjan pojalle ottelu oli ensimmäinen jääkiekkotapaus ikinä: hän oli tehnyt kotiläksynsä ja lukenut tämän jalon lajin säännöt Wikipediasta ennen baariin saapumistaan – ja minkä ottelun hän valitsikaan! Kuten kaikki blogia lukevat ovat varmasti tietoisia, Suomi rökitti rakkaan länsinaapurin urheilijanuorukaiset kolmannen erän viidellä maalilla totaalisesti 6-1 Ruotsin poikien ensin hiljennettyä katsomon siirtyessään 1-0 –johtoon.  

Tunnelma Nikosian kisakatsomossa oli kunnon urheilujuhlan mukainen: Mukana tuomani Suomen lippu liehui ahkerasti, meteliä riitti, ”Ihanaa leijonat ihanaa” raikui, ja Suomi-fanit pomppivat riemuissaan ympäriinsä. Itse lähetyksessä Granlundin upeaa maalia jaksettiin hehkuttaa edelleen ja saksalainen TV-kanava näytti jopa Mertarannan reaktioita tämän kuuluisan maalin syntyessä. Suomalainen selostaja on kaiketi nyt virallisesti myös kansainvälinen tähti, sillä kamerat löysivät hänet kuviin myös kolmannen erän sinivalkoisen maalisateen aikana. Monelle seurueen jäsenelle meidän reaktiomme tuottivat varmasti enemmän viihdettä kuin itse pelin tapahtumat, mutta näin sitä tehtiin jääkiekon PR-työtä täällä keskellä välimeren lämpöisiä aaltoja. Ainakin jääkiekon säännöt tulivat tutuiksi monelle asiaan aikaisemmin perehtymättömälle ja yhdelle urheilubaarin pitäjälle Nikosiassa valkeni että tällaisellekin kummalliselle kylmän pohjolan lajille saattaa yllättäen löytyä kysyntää etelän mailla. Tämä erittäin kansainväliset mausteet saanut penkkiurheilutapahtuma lienee nyt sitä globalisaatiota oikein käsin kosketeltavassa muodossa ystävät rakkaat!

I.

IHANAA LEIJONAT, IHANAA!!

Doamne, ce weekend! Am trecut prin toate emotiile posibile in fiecare seara, cu campionatul mondial de hochei din Slovacia (vineri si duminica) si cu Eurovisionul din Germania, care o sa ramana probabil drept cel mai frumos Eurovision ever, macar pana cand Romania va castiga acest concurs care are de-a face cu orice, dar nu cu calitatea melodiilor din competitie.

Dar hai sa va povestesc despre campionatul de hochei… !!!... Finlanda a avut o evolutie mediocru-acceptabila la nivelul grupelor, am castigat trei meciuri abia la penalty-uri, dar dupa grupe au inceput baietii sa se ridice, si au batut in trei etape toti trei vecinii: Norvegia, Rusia si Suedia!!!!

FINLANDA E NOUA CAMPIOANA MONDIALA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Nu am cuvinte sa descriu bucuria noastra de aseara, cand am invins Suedia 6-1 intr-un meci legendar!! Am simtit meciul si inca simt bucuria ca un adevarat finlandez, este poate pentru prima data cand ma bucur in finlandeza si simt ca NOI am castigat campionatul…. poate asa incepe ultima faza a adaptarii, cine stie, oricum sunt super mandra si fericita de reusita leilor!!!!

Am urmarit toate meciurile cu prietenii nostri de aici, fie acasa fie intr-un bar de langa scoala, unde patronul s-a “specializat” in hochei datorita noua, plecand de la intrebari gen “cate reprize are meciul?”, pana la “la ce ora e derby-ul scandinav?” (ok, Finlanda nu e Scandinavia, insa progresul lui in decurs de o saptamana e uimitor! poate or sa inceapa si cipriotii sa vada si alte meciuri, in alti ani)… Ieri seara am urmarit finala cu inca 8 finlandezi (nu stiu de unde au aparut toti, pe cativa nu i-am cunoscut pana ieri) si vreo 10 alti Erasmusi (plus curiosii care s-au aciuat sa vada de ce blonzii tipa din toti rarunchii si flutura minunata cruce albastra cand o mana de baieti cad pe gheata fugarind un puc mult prea rapid pentru ochiul neformat)….

Ce seara! Inca ne uitam la videoclipuri si interviuri si avem un zambet larg pe fete, care cred ca nu o sa dispara ceva timp… daca deja v-ati plictisit de citit despre fericirea noastra, inca un minut rabdare sa va explic ca acest campionat mundial se desfasoara anual, iar Finlanda a mai castigat doar o singura data in 1995 (in Suedia, impotriva Suediei…. ahahahaha!) desi au fost in finala de 9 ori (inclusiv anul asta). O victorie mult prea asteptata si mult prea dorita, care o sa ramana in sufletele finlandezilor macar pana la urmatoarea victorie!!!

Ziceam ca sambata ne-am uitat la Eurovision… a devenit deja o traditie sa ne uitam, sa speram pentru tarisoarele noastre (inclusiv Moldova) si sa mergem la culcare dezamagiti ca si anul asta la fel, am primit puncte de la tarile-prietene (ca de la vecini Romania un primeste niciodata nimic, in afara de Moldova) dar ca atat… poate la anul. A, si invariabil, melodía castigatoare e o surpriza la care nimeni nu s-a asteptat… bine, in afara de anul in care a castigat Norvegia (“Fairytale”), cand toti se asteptau, iar norvegienii deja erau in tratative de inchiriere a salii pentru anul urmator (cheeky bastards… :D).

Anul asta insa a fost un eveniment deosebit, petrecut in familia Erasmus, cu gratar si o gasca de nationalitati. Am fost romani, finlandezi, germani, italieni, francezi, spanioli, olandezi, ciprioti, rusi, polonezi, austrieci, englezi si un iranian simpatic care, desi nu are nici o treaba cu competitia, ne-a adus un tv imens si s-a bucurat alaturi de noi la fiecare moment… thank you, Sunshine! :) Romania s-a clasat mai prost ca niciodata, insa m-au bucurat mult baietii de la Zdob si Zdub, pe care ii iubesc dintotdeauna! Sincer, nimeni nu a apreciat hardcore-ul folcloric deja traditional lor, hm, ma intreb de ce… Oricum, mi s-a parut in special interesant ca Romania a avut ocazia sa voteze pentru “ea insasi”, desigur e o exagerare, insa Zdob si Zdub stau atat de mult prin Romania ca e usor sa-I consideram romani, uitand uneori ca vin de peste Prut…   

Nu am de gand sa insist asupra melodiilor si cum Finlanda a vrut « sa salveze planeta » iar Romania « sa schimbe lumea » (ambele foarte modeste :D) sau cat de fada ni s-a parut melodia Suediei (ok, poate suntem putin subiectivi, pentru ca eram in asteptarea finalei de duminica)… insa a fost un eveniment pe care nu o sa il uitam foarte curand !

Si uite-asa incepe numaratoarea inversa pana la plecarea din Cipru… AMR 16 :(

O.