Todennäköisesti merkittäväin tekijä Maltan historiassa on ollut se, että niin sanotun Maltan Ritarit asuttivat saarta satoja vuosia. Tämä ritarikunta pohjautuu Jerusalemin alueella ristiretkien aikaan toimineeseen Knights Hospitaller – ritarikuntaan, jonka päätehtävänä oli Jerusalemissa toimivan sairaalan pyörittäminen ja kristityistä pyhiinvaeltajista huolehtiminen. Ristiretkiajan päätyttyä muslimien vallatessa Pyhän Maan Jerusalemin kuningaskunnan kaatuessa vuonna 1291, ritarikunta kulkeutui Kyproksen ja Rhodoksen kautta lopulta Maltalle vuonna 1530, ja hallitsi saarta aina vuoteen 1798 asti, jolloin vahvasti saarensa linnoittanut ritarikunta antautui Napoleonille ilman verenvuodatusta. Vaikka ritarit piakkoin tämän jälkeen poistuivatkin saarelta, on Maltan ritarikunta edelleen olemassa omana valtiota muistuttavana yksikkönään, jolla on diplomaattisuhteen 102 valtion kanssa ja joka on jopa YK:n vakituinen tarkkailijajäsen, oma rahayksikkö, postimerkit ja jopa autojen rekisterikilvet. Omaa maa-aluetta sillä ei kuitenkaan ole ja pääkaupunkina toimii Roomassa sijaitseva Palazzo di Malta. Jos kiinnostuit Maltan ritareista ja historian kulusta suuremmassa määrin, niin kannattaa vierailla ainakin Wikipediassa asiaa käsittelevillä suomen- (http://fi.wikipedia.org/wiki/Johanniittain_ritarikunta, http://fi.wikipedia.org/wiki/Maltan_ritarikunta) ja englanninkielisillä (http://en.wikipedia.org/wiki/Knights_Hospitaller, http://en.wikipedia.org/wiki/Sovereign_Military_Order_of_Malta) sivuilla – suomenkieliset artikkelit eivät tosin näytä olevan kovin kattavia…
Joka tapauksessa tästä infopljäyksestä lienee aika siirtyä hieman henkilökohtaisempiin kokemuksiin tuolla ritarien saarella. Ihan tähän kärkeen: ritarikunnan kädenjälki todellakin näkyy. Pienen saaren rannikolta löytyy lähes lukematon määrä jykeviä vartiotorneja ja linnoituksia, joita saarensa puolustuksesta huolestuneet ritarit vuosisatojen saatossa rakentelivat. Oli heillä tietysti syytäkin olla huolissaan, sillä heti vuonna 1565 ritarit olivat aikas pahassa lirissä kun Ottomaanit ottivat tehtäväkseen tuhota mokomat kristityt ritarit ja piirittivät saaren. 48000 tuhannen hengen piiritysjoukko kärsi kuitenkin suuria tappioita eikä onnistunut tehtävässään, vaikka saarta oli puolustamassa yhteensä vain hiukan yli 6000 asekuntoista miestä, joista niin sanottuja Maltan ritareita 500–700. Tämä tapahtuma on jäänyt historiankirjoihin Maltan piirityksenä (Siege of Malta), jota edelleen pidetään yhtenä sotahistorian suurimmista puolustusvoitoista.
Tämän kahakan jälkeen ritarit tulivat siihen tulokseen, että tarttis varmaan rakentaa uusi ja jykevä linnoitus saaren itärannikolle, eikä vain kykkiä sisämaassa keskellä saarta sijaitsevassa Mdinan linnoituksessa/kaupungissa. Tämä uusi linnoitus sai nimen Valletta ja on siis nykyisen Maltan valtion pääkaupunki ja kokonaisuudessaan julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Täytyy myöntää, että melkoisen vaikuttavia Paksujen ja korkeiden muurien ympäröimiä kaupunkeja ovat molemmat Valletta ja Mdina, ja molemmat ovat vieläpä omalla tavallaan komeilla paikoilla. Nykyinen pääkaupunki on osa itärannikon suurta (siis Maltan mittakaavassa) urbaania kaupunkialuetta, mutta koostuu kokonaisuudessaan myöhäiskeskiaikaisista linnoista, kirkoista, muureista ja muista kivirakennuksista. Mdina on myös säilynyt erittäin hyvin ja on pienuudessaan tosiaankin ennemminkin suurehko linna kuin kaupunki. Mdinasta avautuu huimat näköalat ja käytännössä koko pienen saaren itärannikko avautuu kukkulan laelta eteesi kun kävelet kaupungin itälaidalle muurin päälle. Kukapa poika ei olisi varhaisin vuosinaan ollut innostunut linnoista ja ritareista: Maltalla näin jo aikuisikään ehtineenäkin en voi olla tuntematta tuon pojan nostavan jälleen päätään hortoilleessani oikeiden ritarien rakentamista oikeissa linnoissa. Vaikka olen toki käynyt linnoissa ja linnoituksissa muuallakin päin Eurooppaa (Brittein saaret, Ranska, Itävalta, Slovakia, Romania. . .), niin Maltassa tuntui vaan olevan enemmän sitä jotakin. Liekö syynä se, että saarella mahtuu pienelle maantieteelliselle alueelle paljon tätä komean jyhkeää arkkitehtuuria, en tiedä. Joka tapauksessa: tykkäsin.
Merkittävä syy saaren vahvaan linnoittamiseen on tietysti ollut sen maantieteellinen sijainti Euroopan ja Afrikan välillä. Etenkin ritarien hallintoaikana Islamin uhka kristikunnalle Pohjois-Afrikan ja idän suunnalta oli enemmän kuin todellinen, mistä Maltaa piiritys ja muut kahakat kertovat omaa todistavaa kieltään. Tämä on varmasti yksi syy siihen, että Kristinusko on Maltalla huomattavasti näkyvämmässä osassa kun muualla Euroopassa: täällä sitä ei ole totuttu pitämään samalla tavalla itsestäänselvyytenä, koska koko valtion olemassaolo sellaisen kuin se nykyään näyttäytyy, on rakentanut suurelta osin Kristinuskon ja eurooppalaisen kulttuurin puolustamiselle. Erityisen mielenkiintoista oli vierailla saarella nyt palmusunnuntain aikaan, kun kaduilla kiemurtelivat ihmisjoukot kärjessään Jeesuksen ja Marian kuvia kantavat kirkonmiehet ja partiolaiset. Tällaista kulkuetta pääsimme todistamaan heti muutama tunti maahan saapumisemme jälkeen, kun kuljeksimme Bugibban katuja hotellihuoneemme valmistumista odotellen. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka ainakin tähän aikaan vuodesta lukuisissa kirkoissa pidetyt jumalanpalvelukset kuulutetaan kaiuttimista ympäri kaupunkien katuja. Väistämättä tuli mieleen, että tämäkin taitaa olla eräänlainen historiaan nojautuva vastaisku muslimien minareeteille ja niistä koko kylälle kaikuville rukouskutsuille. Sunnuntaiaamuna kävimme myös parissakin palmusunnuntain aamumessussa, ja täytyy myöntää, että väkeä oli paikalla vähän toiseen malliin kuin Suomessa pääsiäisenä, vaikka messuja oli toinen toisensa perään koko aamupäivän ajan. Hieno kokemus joka tapauksessa, vaikka kielestä en mitään ymmärtänytkään.
Maltalla siis puhutaan pääosin maltan kieltä, joka on aikanaan haarautunut samasta juuresta, johon nykyinen arabia myös pohjautuu. Sanasto tosiaan on saanut enemmän kuin reilusti vaikutteita italiasta ja englannista. Englanti on myös Maltan virallinen kieli, ja sillä pärjää saarella äärimmäisen mainiosti. Esimerkiksi mainokset ja suuri osa muista julkisista teksteistä on englanniksi – ja usein nimenomaan vain ja ainoastaan englanniksi.
Maltan merkittävä rooli historiassa ei kuitenkaan rajoitu satojen vuosien takaisiin ritarien taisteluihin ja uskontojen välisiin kamppailuihin. Kun ideologiat ja edut törmätä rysähtivät toisiinsa 1940-luvun maailmassa ja toinen maailmansota syttyi, niin Malta nousi jälleen otsikoihin. Koska sotatoimet tunnetusti laajentuivat Pohjois-Afrikkaan, jossa aavikon kettu Rommel muun muassa rellesti, ja Malta oli tuohon aikaan osa hiipuvaa Britannian Imperiumia, eivät saaren asukkaat suinkaan olleet turvassa sotatoimilta. Päinvastoin: Maltan pommitukset tunnetaan eräänä modernin sodankäynnin armottomimmista moukaroinneista, ja satoja vuosia Ottomaanien yrityksen jälkeen saari osoittautui jälleen pahuksen hankalaksi valloitettavaksi. Natsisaksan ja Italian pommikoneet pudottivat pelkästään huhtikuussa 1942 tälle piskuiselle Välimeren saarelle lähes yhtä monta pommia kuin koko Brittein saarille natsien hurjimmissa ilmapommituksissa vuonna 1940. maltalaiset kuitenkin taistelivat hurjasti vastaan, pudottivat italialais- ja saksalaiskoneita minkä kerkesivät, ja lopulta emämaa Britannian, USA:n ja muiden liittoutuneiden avustuksella välttivät miehityksen. Englannin kuninkaan maltalaisille kollektiivisesti sodan aikana urhoollisesta puolustustaistelusta myöntämä Georgen risti koristaa vielä tänäkin päivänä sodan jälkeen lopulta itsenäistyneen Maltan tasavallan lippua.
Maltan historia on siis monella tavalla mielenkiintoinen, sotaisa, ja tavallaan myös voittoisa. Historian melske ja hulina on luonut tälle pienelle saarella aivan omanlaisensa tunnelman ja identiteetin, joka ainakin minulle oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Sitä paitsi, vaikka historia, linnoitukset ja ritarit eivät kuuluisikaan kiinnostuksen kohteisiin, on valtiossa silti matkailijalle paljon koettavaa: mahtavia maisemia, auringon paistetta, meren aaltoja, edullisia mutta laadukkaita ravintoloita ja Välimeren tunnelmaa. Totta kai tämän ovat huomanneet muutkin, joten turistia riittää välillä liiankin kanssa, mutta ei kenelläkään vierailijalla liene oikeutta omia tätä sympaattista saarta itselleen, joten tämän asian kanssa on vain elettävä.
Ihan lyhyvesti vua: mukava ja mielenkiintone suari tuo Malta!
I.
P.S. Maltan maisemistakin olisi paljon kerrottavaa, mutta tämä teksti taitaa olla jo turhankin pitkä. Ehkä koetamme O.n kanssa laitella tänne reissulta ottamiamme kuvia, ne kun monesti kertovat enemmän kuin se tuhat sanaa…
No comments:
Post a Comment