MM-jääkiekkohuumaa etäisissä kisakatsomoissa

O. kirjoitti aiheesta romaniaksi, niin täytynee minun täydentää sarjaa tällä sitten Finska språkilla… Suomen jääkiekko/kiäkieekko/jääkiakko –joukkueesta siis leipoutui viikko sitten maailmanmestari. Onnittelut leijonille! Kun mestaruuspokaali (poika tai kundi, aito tai kopio – ei mielestäni kovin merkityksellistä, sillä symbolistahan tässä on kysymys) matkasi siniristilipun maahan edellisen kerran kuusitoista vuotta sitten, katselin kypärien, mailojen ja hanskojen lentämistä ilmaan pelin päätteeksi siskoni ystävän luona yksikseni sohvalla istuskellessani. Tänä vuonna tunnelma oli hiukan toinen – kuten myös maantieteellinen sijainti.

Matka finaaliin oli kuitenkin pitkä ja jossain määrin myös kivinen, näin etäpenkkiurheilijankin näkökulmasta, joten käydään ensin läpi finaalia edeltäneiden viikkojen ja otteluiden kiekkokuvioita. Alkulohkon ensimmäisen pelin tulosten suhteen olin isäni tekstiviestitse toimittaman tiedon varassa, sillä avausviikonloppu vierähti perin vauhdikkaalla ja mukavalla opiskelijoiden viikonloppumatkalla Ayia Napaan. Suomi siis voitti 5-1 ja kisat lähtivät rivakasti käyntiin. Seuraavaa alkulohkon peliä päätimme mennä katsomaan täällä Nikosiassa paikalliseen pubiin. Itävaltalainen Erasmus-kaveri koetti löytää netistä mahdollisia kanavia, jotka peliä näyttäisivät, mutta ensimmäisen erän aikana meillä ei onnea ollut baarinpitäjän kovasta yrityksestä huolimatta. Lopulta suomalaiset isät astuivat jälleen kuvioon mukaan ja B:n isä viestitti että italiaanot näyttävät peliä Rai Sport 2:lla. Tämä kanava sitten löytyi ja pääsimme jännittämään pelin kulkua aina rankkareille asti, jossa Suomi lopulta vei kuin veikin voiton. Seuraavaan peliin (Suomi-Tšekki) suuntasimme samaan osoitteeseen, mutta tällä kertaa italialaisilla oli ilmeisesti tärkeämpää näytettävää, eikä mobiili-internetistä löytynyt apua siihen hätään. Kun samaan aikaan oli vieläpä menossa kuuma jalkapallon paikalliskamppailu, niin baarin sedältä meinasi hermo mennä outoja jäällä liukuvia miehiä omituisille pohjoisen ihmisille etsiessä, joten poistuimme paikalta vähin äänin. Lopulta kotosalla onneksi Internet toimi sen verran, että jonkin venäläisen nettisivun kautta sain kuvankin jotenkin näkymään - ainakin silloin tällöin.

Sitten koetti välisarjan aika. Edellisestä baarireissusta sisuuntuneena turvauduimme kotikatsomoon seuraavien kahden pelien kohdalla, ja jännää oli. Teknisesti jännättiin Internetin toimivuutta, jossa tuli melko selvä voitto (lue: suht selkeä kuva), ja sitten itse pelejä. Suomi-Saksa peliä katsottiin ystävämme jääkiekkoensikertalaisen J:n kanssa, ja Venäjä-peliä kotosalla Suomi-katsomossa B:n ja englantilaiskämppiksemme F:n hyvässä seurassa. Kuten kiekkoa seuranneet tietävät, jännitystä riitti sillä taas oltiin tappiolla ja lopulla voitettiin rankkareilla, molemmissa peleissä! Siinä välissä vierähti Slovakia-peli, jonka ensimmäistä erää lähinnä kuuntelin Radio Suomen nettilähetyksestä ennen yksiin juhliin lähtöä, kun kaistanleveys ei riittänyt toimivaan kuvalliseen yhteyteen. Kävellessäni kansainvälisen ystäväjoukon kanssa kohti juhlapaikkaa, kuulin kadun toiselta puolen huudettavan nimeäni. Kun pääsin lähemmäksi, kantautuvan äänen joukkoon alkoi eksyä jokunen kirosana. Veikkaustoimistoon päästyäni tajusin, että kyseessä oli slovakialainen Erasmus-kaveri, joka kieltäytyi tervehtimästä (leikillään tietysti). kolmas erä oli lopuillaan ja Suomi oli juuri siirtynyt 2-1 (myös ottelun loppulukemat) johtoon Slovakian jo johdettua ottelua.

Niin pohjoisen leijonaurhot olivat raivanneet tiensä pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui Norja. Teimme taustatutkimusta useammalla taholla ja suuntasimme alkulohkosta tuttuun baariin erinäisten kanavavaihtoehtojen kanssa. Lopulta löysimme parikin kanavaa, joista ottelua näytettiin ja valitsimme saksankielisen. Valinta oli looginen, sillä tällä kertaa kisakatsomossa oli useampi saksalainen ja itävaltalainen toveri. Norja-peli siis voitettiin että heilahti, ja seuraavana oli vuorossa välierä Venäjää vastaan. Kun olimme vihdoin löytäneet luotettavan saksalaisen lähteen kisojen suremiseen, oli kisakatsomoksi helppo valita sama paikka. Tälläkin kertaa katsomo oli perin kansainvälinen ja joukkoon mahtui muun muassa englantilaistyttö ja kyproslaispoika, jotka eivät mokoman lajin säännöistä olleet perillä, saati että olisivat ennen kokonaista ottelua katsoneet. Granlundin ilmaveiviä kuitenkin osattiin arvostaa aiemmista kokemuksista riippumatta! Joukossa oli myös yksi venäläistyttö, joka ei onnekseen kuitenkaan ollut suuri jääkiekkofani, joten tappio ei ilmeisesti kovin pahasti kirvellyt. Sen sijaan baarin toisessa nurkassa meteliä pitävän venäläisryhmän huudot olivat hänen mukaansa tuskastuneiden kiroilujen sävyttämiä…

Lopulta koitti finaalin aika ja jo tutuksi tullut kisakatsomo oli täydempi kuin koskaan aikaisemmin. Vajaan parinkymmenen opiskelijan joukkoon mahtui väkeä Englannista, Espanjasta, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Italiasta, Romaniasta sekä tietysti Suomesta. Suomalaisia oli meidän purukassamme yhteensä kutakuinkin tasan seitsemän ja puoli (O:n ollessa se puolikas), minkä lisäksi yksi meille tuntematon suomalaismies seurasi ottelua samalta ruudulta. Nytkin joukkoon mahtui ainakin yksi jääkiekkoneitsyt, Espanjan pojalle ottelu oli ensimmäinen jääkiekkotapaus ikinä: hän oli tehnyt kotiläksynsä ja lukenut tämän jalon lajin säännöt Wikipediasta ennen baariin saapumistaan – ja minkä ottelun hän valitsikaan! Kuten kaikki blogia lukevat ovat varmasti tietoisia, Suomi rökitti rakkaan länsinaapurin urheilijanuorukaiset kolmannen erän viidellä maalilla totaalisesti 6-1 Ruotsin poikien ensin hiljennettyä katsomon siirtyessään 1-0 –johtoon.  

Tunnelma Nikosian kisakatsomossa oli kunnon urheilujuhlan mukainen: Mukana tuomani Suomen lippu liehui ahkerasti, meteliä riitti, ”Ihanaa leijonat ihanaa” raikui, ja Suomi-fanit pomppivat riemuissaan ympäriinsä. Itse lähetyksessä Granlundin upeaa maalia jaksettiin hehkuttaa edelleen ja saksalainen TV-kanava näytti jopa Mertarannan reaktioita tämän kuuluisan maalin syntyessä. Suomalainen selostaja on kaiketi nyt virallisesti myös kansainvälinen tähti, sillä kamerat löysivät hänet kuviin myös kolmannen erän sinivalkoisen maalisateen aikana. Monelle seurueen jäsenelle meidän reaktiomme tuottivat varmasti enemmän viihdettä kuin itse pelin tapahtumat, mutta näin sitä tehtiin jääkiekon PR-työtä täällä keskellä välimeren lämpöisiä aaltoja. Ainakin jääkiekon säännöt tulivat tutuiksi monelle asiaan aikaisemmin perehtymättömälle ja yhdelle urheilubaarin pitäjälle Nikosiassa valkeni että tällaisellekin kummalliselle kylmän pohjolan lajille saattaa yllättäen löytyä kysyntää etelän mailla. Tämä erittäin kansainväliset mausteet saanut penkkiurheilutapahtuma lienee nyt sitä globalisaatiota oikein käsin kosketeltavassa muodossa ystävät rakkaat!

I.