Niin on pari viikkoa Kaakkois-Aasian tropiikista takana ja istumme Frankfurtin lentokentällä odotellen lentoa märkänä ja pimeään Helsinkiin. Tosin märkää ja pimeää on täällä Saksassakin. melkoinen muutos kuumaan ja kosteaan tropiikkiin.
Taas täytyy myöntää, että erittäin hieno reissu on takana (no teknisesti ottaen ei vielä ihan takana kun ollaan vielä Saksassa, mutta ei tätä oikein enää matkailukohde osaa mieltää kun on jo 13 tunnin lento takana ja olemme "kotiunionin" alueella. Reissuun sisältyi siis kolme monella tapaa erilaista maata, ja reitti kulki lentokoneen järjestyksessä Helsinki-Franfurt-Sibgapore-Malaysia-Singapore-Batam (Indonesia)-Singapore-Frankfurt ja kohta takaisin Helsinkiin.
Kohta pitää nousta koneeseen, joten tämä postaus jää nyt näin lyhyeksi. Lopetan sen kliseeseen, joka jälleen on osoittautunut erittäin todeksi: Matkailu avartaa!
I.
Wednesday, December 21, 2011
Tuesday, December 20, 2011
Leaving tropics, richer than ever
A couple of weeks in Southeast Asia have flashed by and I am once again sitting in the pleasant waiting area in Singapore Changi airport, which as far as I am concerned truly deserves the title of the world's best airport it was awarded this year. I've just caught a recently released movie in a fully fledged cinema, visited a butterfly park, visited a splendid bathroom with a touch screen monitor to rate the relieving experience, etc.
However, these weeks have been so much more than a splendid airport. We've visited Singapore, Malaysia and Indonesia (the first one of them thrice, as once we were just passing through), collected a bunch of fantastic memories, and learned so much about all these unique places, their history and people. Unfortunately I do not have time to write a full report on our experiences, since Lufthansa's A380 is already waiting to carry us away from the tropical rain-forests into dark and cold Europe. Once again, we end a journey infinitely richer than we started it.
I.
However, these weeks have been so much more than a splendid airport. We've visited Singapore, Malaysia and Indonesia (the first one of them thrice, as once we were just passing through), collected a bunch of fantastic memories, and learned so much about all these unique places, their history and people. Unfortunately I do not have time to write a full report on our experiences, since Lufthansa's A380 is already waiting to carry us away from the tropical rain-forests into dark and cold Europe. Once again, we end a journey infinitely richer than we started it.
I.
Kokemuksia ja kohtaamisia Kuala Lumpurissa
Malesiassa vietetyt päivät olivat hienoja ja monella tapaa täynnä rikastuttavia kokemuksia. Ennen Kuala Lumpuriin saapumistamme minulla ei ollut juurikaan käsitystä siitä, mitä muuta näkemisen arvoista maasta ja sen pääkaupungista löytyisi, kuin vuosituhannen vaihteessa maailman korkeimman rakennuksen titteliä kantaneet Petronas Twin Towers -nimen alla taivasta hipovat arkkitehtuuriltaan kauniit kakasoistornit. Malesian öljy-yhtiön mukaan nimetty pilvenpiirtäjä siis pitää edelleen hallussaan maailman korkeimpien kaksoistornien titteliä.
Vaikka Huima pilvenpiirtäjä ei jättänytkään maailmanvaltakaudelaan korkeista rakennuksista kiinnostunutta allekirjoittanutta millään tavalla kylmäksi, vaan oli juuri niin vaikuttava näky kun olin uskaltanut olettaakin, tarjosi Malesia noiden kolmen vuorokauden aikana paljon muutakin materiaalia mahtavien matkustelumuistojen varastoon. Kertoilen tässä nyt pikaisesti ensimmäisen päivän tapahtumista.
Kun tiistaina aamutuimaan saimme väännettyä itsemme ylös Travel Hub Guesthousin mahtavan ystävällisen henkilökunnan ystävällisesti tarjoamalta sohvalta, lähdimme tutustumaan ympäristöön ja selvittämään mihin yöllinen seikkailuvoikein oli meidät johtanut. Katujen öinen autius oli muuttunut amupäivän vilinään ja liikenneruuhkiin, noiden opimme olevan erottamaton osa Kuala Lumpurin arkea aamuvarhaisesta iltamyöhään. Suuntasimmekin asuttamamme Chinatownin poikki ja päätimme hoitaa paluujätjestelyt alta pois suunnaten kaupungin päärautatieasemalle junalippuja ostamaan. Reissu osoittautuu hyvinkin tuloksekkaaksi, sillä emme ainoastaan saaneet ostettua perin kohtuuhintaisia alle 9 euron hintaista junalippuja Singaporeen torstain ja perjantain väliseksi yöksi, vaan saimme rautatieaseman turisti-infossa parasta asiakaspalvelua mihin olemme ikinä törmänneet maailmalla reissatessamme. Äärimmäisen ystävällinen nuori nainen kertoili meille pääkaupungin nähtävyyksistä ja innostuneesti neuvoi meitä mahdollisuuksista tehdä päiväretkiä lähialueille ja kauemmaksikin. Hän antoi tarkkoja neuvoja, neuvvoi parhaita reittejä, kertoili omista suosikeistaan ja ymmärsi budjettimatkaajien tarpeen edullisille vaihtoehdoille.
Rautatieasemalla saimme myös ensikosketuksia äärimmäisen kohteliaaseen Malesialaiseen palvelukulttuuriin lounaalla pistäytyessämme. Ennen matkaa olimme kuulleet Singaporelaisten vieraanvaraisuudesta, ja vaikka minulla ei varsinaisesti pahaa sanottavaa ole eteläisen kaupunkivaltion palvelukulttuurista, niin kohteliaisuudessa ja ystävällisyydessä he kyllä kokemustemme mukaan jäävät selvästi kakkoseksi pohjoiselle naapurilleen. Esimerkiksi: jos Singaporessa vastaa kieltävästi kauppaan tai ravitsemusliikkeeseen kosiskelvalle työntekijälle, keskustelu loppuu siihen ja potentiaalinen asiakas ikään kuin lakkaa olemasta myös ihmisenä. Malesiassa puolestaan tavallisimmin kieltäytymistä seuraa vielä ainakin puskohteliaisuus tyyliin "all right, thank you!".
Ensimmäiseen päiväämme Malesian monarkiassa mahtui vielä rautatieasemavierailun ja majapaikkaan asettautumisen jälkeen vierailu mainitsemaani Petronas Twin Towers rakennukseen, pitkähkö mukava keskustelu kadulla sadetta pitäessämme tapaamme Malesian valtion matkailupalveluissa työskentelevän miehen kanssa, suljettujen porttien ja äkkiä lasketuvan tropiikin pimeyden hankaloittama seikkailu keskelle kaupunkia jätetyn pienehkön sademetsäalueen poikki, ja kiipeäminen satoja metrejä korkeaan näkötorniin tuon sademetsäkukkulan laelle ihailemaan suurkaupungin valoja. Päivä päättyi lähellä kotia (niin kotoisa tunnelma majapaikassamme oli mahtavan henkilökunnan vuoksi, että tuntui luonnolliselta kutsua paikkaa kodiksi :) ) Chinatownissa nautittiin herkullisen grillivarrasateriaan, jossa 0,5-1 euron kappalehintaan valitsimme valmiiksi kasatuista grillivartaista itsellemme mieluisimmat Malesialaiset Satay-herkut, jotka henkilökunta sitten grillasi ja me huuhtelimme alas tureeltaan puristetulla hedelmämehulla.
Pitkän yön jälkeen siis perin onnistunut päivä ja ensikosketukset Malesiaan.
I.
Vaikka Huima pilvenpiirtäjä ei jättänytkään maailmanvaltakaudelaan korkeista rakennuksista kiinnostunutta allekirjoittanutta millään tavalla kylmäksi, vaan oli juuri niin vaikuttava näky kun olin uskaltanut olettaakin, tarjosi Malesia noiden kolmen vuorokauden aikana paljon muutakin materiaalia mahtavien matkustelumuistojen varastoon. Kertoilen tässä nyt pikaisesti ensimmäisen päivän tapahtumista.
Kun tiistaina aamutuimaan saimme väännettyä itsemme ylös Travel Hub Guesthousin mahtavan ystävällisen henkilökunnan ystävällisesti tarjoamalta sohvalta, lähdimme tutustumaan ympäristöön ja selvittämään mihin yöllinen seikkailuvoikein oli meidät johtanut. Katujen öinen autius oli muuttunut amupäivän vilinään ja liikenneruuhkiin, noiden opimme olevan erottamaton osa Kuala Lumpurin arkea aamuvarhaisesta iltamyöhään. Suuntasimmekin asuttamamme Chinatownin poikki ja päätimme hoitaa paluujätjestelyt alta pois suunnaten kaupungin päärautatieasemalle junalippuja ostamaan. Reissu osoittautuu hyvinkin tuloksekkaaksi, sillä emme ainoastaan saaneet ostettua perin kohtuuhintaisia alle 9 euron hintaista junalippuja Singaporeen torstain ja perjantain väliseksi yöksi, vaan saimme rautatieaseman turisti-infossa parasta asiakaspalvelua mihin olemme ikinä törmänneet maailmalla reissatessamme. Äärimmäisen ystävällinen nuori nainen kertoili meille pääkaupungin nähtävyyksistä ja innostuneesti neuvoi meitä mahdollisuuksista tehdä päiväretkiä lähialueille ja kauemmaksikin. Hän antoi tarkkoja neuvoja, neuvvoi parhaita reittejä, kertoili omista suosikeistaan ja ymmärsi budjettimatkaajien tarpeen edullisille vaihtoehdoille.
Rautatieasemalla saimme myös ensikosketuksia äärimmäisen kohteliaaseen Malesialaiseen palvelukulttuuriin lounaalla pistäytyessämme. Ennen matkaa olimme kuulleet Singaporelaisten vieraanvaraisuudesta, ja vaikka minulla ei varsinaisesti pahaa sanottavaa ole eteläisen kaupunkivaltion palvelukulttuurista, niin kohteliaisuudessa ja ystävällisyydessä he kyllä kokemustemme mukaan jäävät selvästi kakkoseksi pohjoiselle naapurilleen. Esimerkiksi: jos Singaporessa vastaa kieltävästi kauppaan tai ravitsemusliikkeeseen kosiskelvalle työntekijälle, keskustelu loppuu siihen ja potentiaalinen asiakas ikään kuin lakkaa olemasta myös ihmisenä. Malesiassa puolestaan tavallisimmin kieltäytymistä seuraa vielä ainakin puskohteliaisuus tyyliin "all right, thank you!".
Ensimmäiseen päiväämme Malesian monarkiassa mahtui vielä rautatieasemavierailun ja majapaikkaan asettautumisen jälkeen vierailu mainitsemaani Petronas Twin Towers rakennukseen, pitkähkö mukava keskustelu kadulla sadetta pitäessämme tapaamme Malesian valtion matkailupalveluissa työskentelevän miehen kanssa, suljettujen porttien ja äkkiä lasketuvan tropiikin pimeyden hankaloittama seikkailu keskelle kaupunkia jätetyn pienehkön sademetsäalueen poikki, ja kiipeäminen satoja metrejä korkeaan näkötorniin tuon sademetsäkukkulan laelle ihailemaan suurkaupungin valoja. Päivä päättyi lähellä kotia (niin kotoisa tunnelma majapaikassamme oli mahtavan henkilökunnan vuoksi, että tuntui luonnolliselta kutsua paikkaa kodiksi :) ) Chinatownissa nautittiin herkullisen grillivarrasateriaan, jossa 0,5-1 euron kappalehintaan valitsimme valmiiksi kasatuista grillivartaista itsellemme mieluisimmat Malesialaiset Satay-herkut, jotka henkilökunta sitten grillasi ja me huuhtelimme alas tureeltaan puristetulla hedelmämehulla.
Pitkän yön jälkeen siis perin onnistunut päivä ja ensikosketukset Malesiaan.
I.
Friday, December 16, 2011
La plimbare prin Batam... NOT!
Update din ultimele ore:
Am ieșit sa căutăm de mâncare si m-am speriat de trafic! Nu exista nici o trecere pt pietoni, nici un semafor, doua benzi pe sens, sute de motociclete si f multe mașini cărora nici prin cap nu le trece sa incetineasca. Am mai văzut noi trafic haotic in Cipru si in România, insa asta chiar ia premiul întâi cu coronita. Ca sa traversezi îți trebuie sânge rece, pt ca practic trebuie sa sari in fata mașinilor si sa speri ca îți vor cruta viața. Ca model ne luam după localnici, care trag spre noi ca multele, se globală la blond ca la mașini străine. Pe de o parte e chiar amuzant.
Piciorul se umfla si se dezvolta după cum vrea el, insa muschiul de la genunchi in jos e aproape complet refăcut. Vedem mâine cum reactioneaza iar la mers, dacă se agraveaza cred ca ar trebui sa vedem un medic in Singapore.
Umbla vorba ca in orașul asta nu prea ești in siguranță, nu știu cât e mit si cât realitate, insa la hotel scrie sa nu ne lăsăm nici un obiect de valoare in camera, ceva sambure de adevăr tre sa fie si in reputatia asta. Astăzi ne-am lăsat averea într-un seif la receptie si mâine facem la fel. Ironic e ca ne da cheia de la seif, sa avem grija de ea ca de ochii din cap, pt ca alta nu mai au cică. Tare. Măcar avem grija unui singur lucru, in loc de toate pasapoartele, kindle-urile si alte masinarii...
O noapte linistita!
O.
Am ieșit sa căutăm de mâncare si m-am speriat de trafic! Nu exista nici o trecere pt pietoni, nici un semafor, doua benzi pe sens, sute de motociclete si f multe mașini cărora nici prin cap nu le trece sa incetineasca. Am mai văzut noi trafic haotic in Cipru si in România, insa asta chiar ia premiul întâi cu coronita. Ca sa traversezi îți trebuie sânge rece, pt ca practic trebuie sa sari in fata mașinilor si sa speri ca îți vor cruta viața. Ca model ne luam după localnici, care trag spre noi ca multele, se globală la blond ca la mașini străine. Pe de o parte e chiar amuzant.
Piciorul se umfla si se dezvolta după cum vrea el, insa muschiul de la genunchi in jos e aproape complet refăcut. Vedem mâine cum reactioneaza iar la mers, dacă se agraveaza cred ca ar trebui sa vedem un medic in Singapore.
Umbla vorba ca in orașul asta nu prea ești in siguranță, nu știu cât e mit si cât realitate, insa la hotel scrie sa nu ne lăsăm nici un obiect de valoare in camera, ceva sambure de adevăr tre sa fie si in reputatia asta. Astăzi ne-am lăsat averea într-un seif la receptie si mâine facem la fel. Ironic e ca ne da cheia de la seif, sa avem grija de ea ca de ochii din cap, pt ca alta nu mai au cică. Tare. Măcar avem grija unui singur lucru, in loc de toate pasapoartele, kindle-urile si alte masinarii...
O noapte linistita!
O.
Let it rain, let it rain, let it rain!
Desi nu am scris nimic in romana din excursia asta, cam stiti de pe FB sau mailuri cum si pe unde am haladuit saptamana asta. Am vizitat Singapore pentru câteva zile, după care am bifat scurt Kuala Lumpur si am continuat spre Batam, o insulita situată la 20 km sud de Singapore, la numai o ora cu feribotul. Este f cald in fiecare zi pe la 30 de grade si ploua zilnic, chiar si de mai multe ori. Profa mea de geografie din gimnaziu ar fi mandra de mine dacă ar sti ca mi-am amintit de ea si de ploile ei zilnice de la orele 14. Oare mai trăiește, știe cineva sa-mi spună?
In ultimele 12 ore am traversat trei tari si am calatorit cu aproape toate mijloacele de transport in comun. Am plecat la miezul nopții din Kuala Lumpur cu trenul (o sa revin la capitolul asta cu un post in engleză), in Singapore am luat autobuzul si metroul pana in port, de unde am ajuns in Indonezia cu feribotul si am sărit într-un taxi pana la hotel. Ne rasfatam cu un hotel cu portar si valet, mi s-a părut f amuzant ca au sărit sa ne preia bagajele din taxi înainte de a ieși noi din mașina, apoi ne-a dus un nene simpatic in camera, a deschis tv-ul si aerul condiționat.... ca in filme... dar la buget redus.
Acum suntem tot in camera, pentru ca astăzi am hotărât sa-i dam o pauza piciorului lui I. De la atâta carat si alergatura s-a umflat si inrosit si ne e puțin teama sa nu fie vreo infectie locală. Noi am dezinfectat bine rana, dar fiind lângă degetul mare de la picior se roade la mers si nu are timp sa se refacă. Așa ca tv si program de voie, I. doarme lângă mine... Pt cei care nu au aflat încă ce-a plătit, nu e grav si, credem noi, nici periculos, insa tot ne taie din elan. Miercuri am făcut o excursie la Melakka, in sudul Malaeziei si dinspre autogara spre centru, tot cercetand harta si întrebandu-ne câți km avem de mers așa in nestire sub soarele nemilos (pt ca nu, nu ploua si atunci cand îți dorești), nu am mai băgat de seama una din multele placi lipsa de pe trotuar si a căzut dragul de el cu stângul înainte si blocand alte daune cu genunchiul... Nu-mi dau seama cum s-a întâmplat si mă bucur enorm ca nu si-a rupt nimic, gaura ducea la canalizare si sa tot fi fost vreun metru jumate, putea sa fie mult mai rău...
Cam asta îmi trece prin cap in momentul asta, prin stomac nu prea mai trece nimic decât o mare foame, așa ca pun punct aici si trezesc partenerul de drum sa ieșim la vânătoare.
O.
In ultimele 12 ore am traversat trei tari si am calatorit cu aproape toate mijloacele de transport in comun. Am plecat la miezul nopții din Kuala Lumpur cu trenul (o sa revin la capitolul asta cu un post in engleză), in Singapore am luat autobuzul si metroul pana in port, de unde am ajuns in Indonezia cu feribotul si am sărit într-un taxi pana la hotel. Ne rasfatam cu un hotel cu portar si valet, mi s-a părut f amuzant ca au sărit sa ne preia bagajele din taxi înainte de a ieși noi din mașina, apoi ne-a dus un nene simpatic in camera, a deschis tv-ul si aerul condiționat.... ca in filme... dar la buget redus.
Acum suntem tot in camera, pentru ca astăzi am hotărât sa-i dam o pauza piciorului lui I. De la atâta carat si alergatura s-a umflat si inrosit si ne e puțin teama sa nu fie vreo infectie locală. Noi am dezinfectat bine rana, dar fiind lângă degetul mare de la picior se roade la mers si nu are timp sa se refacă. Așa ca tv si program de voie, I. doarme lângă mine... Pt cei care nu au aflat încă ce-a plătit, nu e grav si, credem noi, nici periculos, insa tot ne taie din elan. Miercuri am făcut o excursie la Melakka, in sudul Malaeziei si dinspre autogara spre centru, tot cercetand harta si întrebandu-ne câți km avem de mers așa in nestire sub soarele nemilos (pt ca nu, nu ploua si atunci cand îți dorești), nu am mai băgat de seama una din multele placi lipsa de pe trotuar si a căzut dragul de el cu stângul înainte si blocand alte daune cu genunchiul... Nu-mi dau seama cum s-a întâmplat si mă bucur enorm ca nu si-a rupt nimic, gaura ducea la canalizare si sa tot fi fost vreun metru jumate, putea sa fie mult mai rău...
Cam asta îmi trece prin cap in momentul asta, prin stomac nu prea mai trece nimic decât o mare foame, așa ca pun punct aici si trezesc partenerul de drum sa ieșim la vânătoare.
O.
Tuesday, December 13, 2011
Singaporesta Malesiaan ja uusi öinen seikkailu
Edelliset muutamat päivät olemme siis viettäneet Singaporessa, joka on monella tapaa hämmästyttävä kaupunkivaltio: maaginen Aasian kulttuurien sekoitus, jossa kadut ovat viimeisen päälle puhtaat ja kaikki toimii. Toki siisteyskään ei tule ilmaiseksi, sillä esimerkiksi pelkästä metrossa syömisestä tai juomisesta napsahtaa n. 300€:n sakko...
Singaporessa riittää nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla. Näiden ensimmäisten päivien aikana vierailimme muun muassa maailman suurimmassa sademetsä-teemaisessa huvipuistossa (jossa saimme syöttää elefantteja ja ratsastaa tuolla majesteettisella eläimillä), lintupuistossa, kolmesta rinnakkaisesta tornista muodostuvana pilvenpiirtäjän yhteiselle katolle rakennetussa puistossa,valtavissa ostoskeskuksissa, sekä Manner-Aasian eteläisen kärjen uskomattomilla hiekkarannoilla Sentosa-saarella.
Viimeyönä hyppäsimme kuitenkin bussiin ja matka jatkui kohti pohjoista. Pienestä jännityksestä huolimatta rajan ylitys sujui sutjakkaasti, ja pian Malesian puolelle päästyämme nukkumatti korjasi meidät molemmat talteen, ja heräsimme muutamaa tuntia myöhemmin bussikuskit ilmoitukseen että olemme saapuneet Kuala Lumpuriin. Tähän asti matka oli sujunut suunnitelmien mukaan, mutta bussista ulos astuttuamme ja taksikuskien koittaessa myydä meille palvelujaan tajusimme, että tästä eteenpäin meill ei ollutkaan aamuyön varalle suunnitelmaa... Kello oli kuitenkin vasta hiukan yli aamu neljän, kadut hiljaisia, eikä meillä edes paikallista valuuttaa taskun pohjalla. Kaiken kukkuraksi kännykkäni ei löytänyt GPS-signaalia, emmekä tienneet missä olimme.
Lähdimme siis hortoilemaan suuntaan x, josta lopulta lyö löysimme jonkin kadunnimen, jonka onnistuimme tiukalla päättelyn ja tihrustamisent yhdistelmällä löytämään puhelimen karttapalvelun avulla. Tämän perusteella otimme suuntiman kohti majapaikkaa, josta olimme varanneet yösijan seuraaviksi pariksi yöksi. Katujen läpi kulkeneen väsyneen ja pimeän seikkailun päätteeksi löysimme oikean oven Chinatownin laidalta, ja ovikelloa pimputettuamme ystävällinen mutta perin unisen oloinen nuori virkailija tuli avaamaan oven ja ystävällisesti otti meidät hoteisiinsa ja tarjosi loppuyöksi tämän pehmeän sohvan, jossa nyt istun. Aamu on valjennut jo aikaa sitten, pari tuntia lisää unta on tankattu (O enemmänkin, koska nukkuu vieressäni tälläkin hetkellä) ja kohta olemme taas valmiit kohtaamaan Malesian ihmeitä.
I.
Singaporessa riittää nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla. Näiden ensimmäisten päivien aikana vierailimme muun muassa maailman suurimmassa sademetsä-teemaisessa huvipuistossa (jossa saimme syöttää elefantteja ja ratsastaa tuolla majesteettisella eläimillä), lintupuistossa, kolmesta rinnakkaisesta tornista muodostuvana pilvenpiirtäjän yhteiselle katolle rakennetussa puistossa,valtavissa ostoskeskuksissa, sekä Manner-Aasian eteläisen kärjen uskomattomilla hiekkarannoilla Sentosa-saarella.
Viimeyönä hyppäsimme kuitenkin bussiin ja matka jatkui kohti pohjoista. Pienestä jännityksestä huolimatta rajan ylitys sujui sutjakkaasti, ja pian Malesian puolelle päästyämme nukkumatti korjasi meidät molemmat talteen, ja heräsimme muutamaa tuntia myöhemmin bussikuskit ilmoitukseen että olemme saapuneet Kuala Lumpuriin. Tähän asti matka oli sujunut suunnitelmien mukaan, mutta bussista ulos astuttuamme ja taksikuskien koittaessa myydä meille palvelujaan tajusimme, että tästä eteenpäin meill ei ollutkaan aamuyön varalle suunnitelmaa... Kello oli kuitenkin vasta hiukan yli aamu neljän, kadut hiljaisia, eikä meillä edes paikallista valuuttaa taskun pohjalla. Kaiken kukkuraksi kännykkäni ei löytänyt GPS-signaalia, emmekä tienneet missä olimme.
Lähdimme siis hortoilemaan suuntaan x, josta lopulta lyö löysimme jonkin kadunnimen, jonka onnistuimme tiukalla päättelyn ja tihrustamisent yhdistelmällä löytämään puhelimen karttapalvelun avulla. Tämän perusteella otimme suuntiman kohti majapaikkaa, josta olimme varanneet yösijan seuraaviksi pariksi yöksi. Katujen läpi kulkeneen väsyneen ja pimeän seikkailun päätteeksi löysimme oikean oven Chinatownin laidalta, ja ovikelloa pimputettuamme ystävällinen mutta perin unisen oloinen nuori virkailija tuli avaamaan oven ja ystävällisesti otti meidät hoteisiinsa ja tarjosi loppuyöksi tämän pehmeän sohvan, jossa nyt istun. Aamu on valjennut jo aikaa sitten, pari tuntia lisää unta on tankattu (O enemmänkin, koska nukkuu vieressäni tälläkin hetkellä) ja kohta olemme taas valmiit kohtaamaan Malesian ihmeitä.
I.
Friday, December 9, 2011
Landed in the tropics
So we did indeed catch out flight in Frankfurt, even though the flight from Helsinki turned out to leave almost an hour late... After an amazing race -style run we eventually made it to the Superjumbo waiting for us.
Hence, the next step is to see whether our luggage made it...
I. and O.
Hence, the next step is to see whether our luggage made it...
I. and O.
Thursday, December 8, 2011
Here we go again!
It's been a long time since the last post from me and, if I am not mistaken,In the previous English post on this blog I promised to reveal our next destination later. Now I am at the departures hall in Helsinki, so I figured it is about time to disclose the grea t secret.
In 15 minutes me and O are to board a small propeller plane that will take us to Frankfurt... But that is not all, since in there we are going to change planes to the opposite end of the scale when it comes to passenger aircraft, and take an A380, the biggest guy in the hood and continue our journey to Singapore. We will spend a tad under two weeks in Southeast Asia and the plan is to visit Malaysia and a bit of Indonesia in addition to Singapore. That all is if the Finnish blizzard does not delay us too much...
Some hours ago we already had the first exciting adventure of the trip, when we noticed that our camera was left on the bus. However, the driver of the second bus managed to get hold of the driver in the bus where we left the camera, and he promised to see whether it is possible to deliver the beloved (Korean bought) device to us before we depart. After an excruciating wait of an hour and a half we finally got a call that the device was on its way to us. Luckily we had reserved enough time at the airport and are now happily reunited with the device, all set up and ready to head for new adventures!
I.
In 15 minutes me and O are to board a small propeller plane that will take us to Frankfurt... But that is not all, since in there we are going to change planes to the opposite end of the scale when it comes to passenger aircraft, and take an A380, the biggest guy in the hood and continue our journey to Singapore. We will spend a tad under two weeks in Southeast Asia and the plan is to visit Malaysia and a bit of Indonesia in addition to Singapore. That all is if the Finnish blizzard does not delay us too much...
Some hours ago we already had the first exciting adventure of the trip, when we noticed that our camera was left on the bus. However, the driver of the second bus managed to get hold of the driver in the bus where we left the camera, and he promised to see whether it is possible to deliver the beloved (Korean bought) device to us before we depart. After an excruciating wait of an hour and a half we finally got a call that the device was on its way to us. Luckily we had reserved enough time at the airport and are now happily reunited with the device, all set up and ready to head for new adventures!
I.
Thursday, December 1, 2011
La multi ani, Romania!
1 decembrie, o zi pe care poate nu toti o sarbatorim cu placere, o noua zi in care iar ne dorim sa ne fi nascut in alta tara si inca o zi in care nu suntem mandri ca suntem romani. Eu am ales sa fiu mandra astazi (si in orice alta zi) ca sunt romanca, ca vorbesc romaneste si spun tuturor cu fruntea sus ca sunt din Romania. Nu conteaza ca lumea nu stie mai nimic despre Romania sau ca suntem asociati in permanenta cu tiganii cersetori din centrele oraselor europene, care au impanzit pana si frigurosul nord si care se bat intre ei pentru suprematie in gari. De mult timp nu mai sunt deranjata nici ca rusilor care si-au trait cea mai buna perioada din viata in sovietica uniune trebuie sa le explic ca Romania se afla langa Moldova (ca altfel nu o pot vizualiza pe harta).
Astazi va invit pe toti sa fiti mandri ca suntem romani, pentru ca numai noi, cu un zambet pe buze, vom reusi sa demostram lumii ca suntem mai buni decat ne cred si ca mostenirea de la parintii nostri nu e arta cersitului si a furatului, ci suntem oameni care simtim puternic, iubim si uram cu aceeasi intensitate, muncim cinstit si gandim drept.
Si am fost mandra si atunci cand un polonez in autobuz in Tampere imi spuse ca Romania e cea mai frumoasa tara pe care a vizitat-o (deci, repet, in Finlanda se intampla asta!) si ca muntii Fagaras sunt cei mai impresionanti munti pe care a avut placerea sa se catere. In alta ocazie am fost intrebata de un prieten daca sunt atat de ambitioasa tocmai pentru ca sunt romanca, pentru ca mai cunoscuse o romanca la fel de ambitioasa ca si mine :D.
Prejudecatile si stirile despre tigani si cati altii pot sa ne puna intr-o lumina foarte proasta si sa ne faca sa ne fie rusine de cine suntem de fapt. Dar asta nu schimba cu nimic faptul ca mereu vom fi romani si ca NU E NIMIC RAU IN ASTA !!!
Haideti sa lasam pentru cateva clipe grijile si neajunsurile la o parte si sa fim mandri, macar astazi, de tarisoara noastra, de frumusetile ei, de familiile si prietenii nostri, fara a adauga ca “Romania e frumoasa, pacat ca e locuita”… LA MULTI ANI, ROMANIA! LA MULTI ANI, ROMANI!
Cu dragoste,
O.
Subscribe to:
Posts (Atom)